Force majeure

Sen kerran kun mulla on kaksi kättä vapaana (meillä asuu vähäuninen sylivauva), on läppärin avausnäkymän ensimmäinen sana "panic". Joten eipä sitten kirjoiteta pitkän kaavan mukaan eikä tehdä tekstejä varastoon, vaikka mieli alkaisi hiljalleen tehdäkin. Aiheita mulla olisi ainakin seuraavat:

- Miten olla vauvaperheelle hyvä? (käy kylässä mutta älä ole pitkään, keitä kahvi, laita muidenkin astiat koneeseen, tarjoudu käymään kaupassa ja viemään vanhentuneet ruuat roskiin kun perhe on vielä synnärillä)

- Synnytyskertomus (13h, josta 5h Kättärillä; pari tikkiä; epiduraali ei tee autuaaksi)

- Imetys: Mitä kukaan ei kertonut (intensiteetti, koominen kädettömyys, kipeät nännit, kyllä se sitten helpottaa)

- Äiti ja vauva 3 viikkoa (Mitä me osataan, mistä me tykätään, milloin itkettää, joko hymyilyttää)

- Lisämaidosta ja sen demonisoinnista (täysimetyksen tavoittelu saisi mut puolessa vuodessa hulluksi)

Ainakin nämä luvassa aukikirjoitettuna heti kunhan saan blogisponssina uuden tietokoneen. Siihen asti keskityn pierujumppaan, masun pöristelyyn, lyhyisin unipätkiin ja pitkiin päiväkävelyihin. Sekä jaakobinpainiin tehottoman manuaalipumppauksen ja kaapissa kuiskuttelevien Tuuti-purkkien kanssa.