Olen raskausaikana harrastanut liikuntaa tunnollisemmin kuin ehkä koskaan aikuisiällä. Liikuntahan ei tässä vaiheessa laihduta, kiinteytä tai paranna suorituskykyä, joten perinteiset motivaation lähteet on voinut unohtaa. Edes tutkimukset raskauden aikaisen liikunnan hyödyistä sikiölle eivät todennäköisesti riittäisi saamaan minua liikkumaan. Sen sijaan motivaatio on löytynyt aivan yllättävästä paikasta - nimittäin ihan siitä omasta hyvästä olosta. Kuka olisi arvannut!
Liikunnan harrastaminen raskausaikana on näköjään lemppariaiheitani - kirjoitinhan tästä jo muutama päivä sitten, joskin vähän kieli poskessa. Oma suhtautumiseni liikkumiseen on kuitenkin kokenut sellainen evoluution kuluneen kahdeksan kuukauden aikana, että arvioin aiheen ansaitsevan toisenkin, ehkä hitusen yleishyödyllisemmän postauksensa. Samasta aiheesta on viime aikoina kirjoittanut ansiokkaasti ainakin myös crossfitiin hurahtanut Salamatkustaja.
Ensimmäistä kertaa koskaan olen konkreettisesti huomannut, miten kurja olo ja matala mieli korreloivat liikkumattomuuden kanssa. Viimeistään nyt viimeisellä kolmanneksella olen tiedostanut sen, että pidempi kuin kahden päivän tauko liikunnassa saa kropan keräämään turvotusta ja oloni oikeasti raskaaksi, mitä sitten pyrin kompensoimaan kiukuttelulla ja vittumaisuudella.
Siis oikeasti: jos en liiku, alkaa alaselkä mennä jumiin, vatsan koko kaksinkertaistuu, suoli lakkaa toimimasta. Alan miettiä, että varmaan synnytän ihan just, ja että ei tämä olotila tästä varmaan enää parane. Ja olen niin väärässä! Pienikin kävely, venyttelytuokio, työmatkat pyörällä - siis aivan mikä tahansa liikkuminen parantaa vointia ja fiilistä. Pää kiittää, mieskin varmaan mielessään kiittää, vaikka onkin liian kohtelias sanoakseen.
Ajattelin listata tähän, miten olen missäkin vaiheessa liikkunut, ja mitä lajeja olen edelleen voinut harrastaa. Mullahan on ollut siitä onnekas tilanne, että liitoskivut eivät ole vielä vaivanneet missään vaiheessa (koputan nyt puuta rystynet ruvella), ja että hemoglobiini lähti aika pienellä vaivalla nousuun, joten aikaa on voinut käyttää muuhunkin kuin nukkumiseen.
Raskausviikoilla 1-10 harrastin liikuntaa normaalisti - myös siitä syystä, että en pitkään aikaan hiffannut olevani raskaana. Hiihdin, laskettelin, pelasin tennistä, joogasin. Muistaakseni jaksoin hyvin.
Raskausviikoilla 11-20 jatkoin normaalia liikkumista, varmaan kahdesta neljään kertaan viikossa; astangajooga tosin jäi ohjelmasta. Kävin juoksulenkeillä, pilateksessa ja pelasin tennistä. Aloitin työmatkapyöräilyn kevään osalta. Välillä väsytti - silloin jäin suosiolla kotiin lepäämään.
Raskausviikoilla 21-30 huomasin jotenkin automaattisesti keventäväni harjoittelua. Kävin edelleen lenkeillä, mutta hidastin tahtia. Kävin ujosti muutaman kerran mammajoogassa, vaikka maha ei vielä melkein minnekään näkynytkään. Kesän myötä pyöräilykausi jatkui. Uin usein. Tennis pysyi kuvioissa varmaankin viikolle 27 tai 28 asti ja jäi sitten itsestään kesälomien myötä tauolle. Kuntosalitreeni tuntui hyvältä. Hitaiden hölkkälenkkien oheen ilmestyi sauvakävely.
Raskausviikoilla 31-34 olen ottanut mammajoogan viikko-ohjelmaan. Saa nesteet kiertämään ja alaselän vetreytettyä. Aloitin äitiyspilateksen ja ymmärsin jotain syvistä vatsalihaksista - ihan kaikkea toivoa ei ole menetetty. Työmatkapyöräily päättyi viikolla 34, koska maha saa liikaa osumaan reisistä matalassa ajoasennossa. Käyn kuitenkin uimassa. Kuntosalilla olo on erittäin toimintakykyinen - saan lihaksiin hyvin tuntumaan ja olen löytänyt aika hyvin valikoiman liikkeitä, mitä voin huoletta tehdä. Suureksi harmikseni mahaan pistää usein kun yritän kävellä reippaasti. En malta lähteä tarpeeksi hitaasti liikkeelle, minkä johdosta joudun usein hidastamaan tahtia hetken päästä.
Tästä eteenpäin uskoisin käyväni edelleen äitiysjoogassa ja -pilateksessa ihan loppuun saakka. Kuntosalimahdollisuudet heikkenevät, kun jään äitiyslomalle, mutta voi olla, että käyn jossain heiluttelemassa puntteja kertamaksua vastaan. Haaveilen uinnista päiväsaikaan muiden ollessa töissä. Jos vointi vaan pysyy hyvänä, yritän liikkua vähintään joka toinen päivä. Tästä saakin hyvän kehän: vointi on nimittäin kymmenen kertaa parempi, kun liikun.
Siinäpä ne. Mielelläni kuulen myös muiden kommentteja ja kokemuksia - sekä vinkkejä loppusuoran liikkumismahdollisuuksista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anna tulla vaan!