tiistai 22. syyskuuta 2015

Huolestuttaa - huolestuttaako?

Äitiysloma alkoi, synnytys lähestyy, ensimmäisen lapsen syntymä lähestyy. Elän ison elämänmuutoksen aikaa ja käyn läpi koko ajan aikamoista ajatusmyllyä. Lähipiirikin elää läpi isoja juttuja - mies kelailee omiaan, samaten tulevat isovanhemmat. Kaikki käy läpi omia tunteitaan tulevan suhteen - ja huolehtii. Jotkut jutut huolestuttavat itseäni enemmän kuin toiset, mutta niille ei voi tehdä mitään, jostain huolehtimisesta voi jopa olla jotain hyötyä ja jotkut asiat eivät huoleta ollenkaan.

Koska olen jossain määrin analyyttinen (mitä nyt ajatukset tuntuvat poukkoilevan sitä enemmän minne sattuu mitä lähemmäs lokakuun 21. tulee), yritän keskittää voimavarani niihin huoliin, mihin voi oikeasti liittää jotain konkreettisia action pointteja. Taivastelu ja turha murehtiminen pannaan pannaan!


1) Huolestuttaa - minkäs teet
  • Lapsen terveys. Onkohan sillä kaikki kunnossa?
  • Omat mielialat synnytyksen jälkeen. Loka-marraskuu, neljä seinää, hormonit. 
  • Imetys vähän. Vielä ei ole herunut pisaraakaan - pitäisikö?

2) Huolestuttaa - näitä voi varmaan ennakoida
  • Oma toipuminen synnytyksestä. Oma kunto raskauden loppusuoralla. Pystynkö liikkumaan loppuun asti? Entä lopun jälkeen?
  • Oman pään pehmeneminen; vajoaminen jonnekin pumpuliseen mammaulottuvuuteen. Suututtaa hävitä uutisvisa joka aamu.
  • Oma tuotteliaisuus mammalomalla. Osaanko olla itselleni lempeä, onko ok "vain" huolehtia vauvasta? Kestänkö itseäni, jos en saakaan metristä kirjapinoa luettua ihan heti tai jos kotona ei olekaan lämmintä ruokaa joka päivä, kun mies tulee kotiin?
  • Onkohan meillä kaikkea tarpeellista? Mistä saisi pari 50-senttistä kietaisubodya käännettävillä hihansuilla?

3) Ei huolestuta - eikä pitäisi muitakaan huolestuttaa
  • Perheen ja uran yhdistäminen. Palaan hoitamaan virkaani kun aika on kypsä. Hankitaan tarvittaessa hoitopaikka tai lastenhoitaja kotiin.
  • Vanhempainvapaiden jakaminen; työt vanhempainvapaan jälkeen. Halutaan kumpikin olla joku pätkä kotona.
  • Kotityöt. Tehdään mitä tehdään - miehellä on onneksi matalampi imurointikynnys!
  • Vastuun jakautuminen kotona. Ei meille tulisi lasta, jos tämä huolestuttaisi.
Pika-analyysin perusteella prioriteettilista loppuraskauden ajaksi on selvä: kuntoilen oman jaksamisen mukaan, luen lehdet siinä määrin kuin kiinnostaa, opettelen chillaamaan. Nappaan lähikirpparilta pari bodya, jos niitä sattuu siellä olemaan. 



4 kommenttia:

Anna tulla vaan!