Vauvahysteria - muiden, ei oma

Kai tässä varustautumisessa on sama juttu kuin vauvoissakin - homma on ihanaa tai ainakin siedettävää niin kauan kuin kyseessä on oma lapsi/omat rojut. Mutta siinä vaiheessa, kun muut alkavat tunkea lasta/tavaraa syliin sillä ajatuksella, että "tää on on mun mielestä maailman ihanin/tarpeellisin", nousee piikit pystyyn.

Ja ne muiden vauvatkin vielä menee, on usein söpöjäkin, mutta ne rojut. Pitää oikeasti kehittää äitiyslomaviikoilla muutakin tekemistä kuin äitien ja lasten tapaamista - melkein joka ikisestä tapaamisesta olen nimittäin kotiutunut vauvatavaraa tursuilevan paperikassillisen kanssa. Miksihän se on muuten aina paperikassi? Niin, ja yleensä tavara on sellaista, mitä nimenomaan en ole ajatellut hankkia. En vaan osaa sanoa EI. Mies nauraa mulle jo, kun jurputan aina iltaisin kaikesta sälästä, mitä meidän rajalliseen kaksioon kertyy. Koko vauvajuttu alkaa tulla korvista ulos jo hyvissä ajoin ennen kuin oma jälkeläinen on edes syntynyt. Tarvitsen tauon, ja teholauseita. Esimerkiksi: "Ei kiitos. Meillä on jo kaikkea." 

Esimerkki 1: kestovaipat. Tiedän tasan tarkkaan, mitä kestovaipoilta haluan - yksinkertaisuutta, toimintavarmuutta, sujuvuutta ja mahdollisimman vähän liikkuvia osia. Pidin eilen aiheesta palopuheen kestovaippailevalla tuttavalle. Ja mitä tapahtui? Noh, sain syliin paperikassillisen kestovaippoja - kosteapintaisia sisävaippoja, irtoimuja, kuivaliinoja ja lanoliinikäsiteltäviä villahousuja. Siis vaippoja, jotka koostuu neljästä osasta. Eiiiiiiiiiii. "Ei kiitos. Vastustamme rumia, epäkäteviä ja käytettyjä vaippoja."

Esimerkki 2: imetyssälä. Sain paperikassillisen imetyssälää ja kaikkea muuta - nännivoiteita ja kertakäyttösuojia, rumia vaunuleluja ja erikokoisia tutteja. Enkä edes tiedä vielä, tuleeko multa pisaraakaan maitoa. Eikä kyseessä edes ollut lahja - sain itseni tilanteeseen, jossa lupasin maksaa tavaroista, joita en alunpitäenkään kaivannut. "Ei kiitos. Vastustan imetystä."

Kiitos kauniista ajatuksista. Oikeasti. Mutta seuraava vauvatavara, mikä meille tulee, on vauva itse. Siihen asti ajattelin tehdä lapsettomien aikuisten juttuja - olla suihkussa pitkään kerrallaan, kierrellä taidemyymälöitä, lukea lehtiä tuntikausia. Kuunnella musiikkia kovalla, katsoa eroottista väkivaltaviihdettä, käyttää pitsiliivejä. Puhua politiikkaa, seurata pörssikursseja, käydä baletissa.

Ja jos tunnistat itsesi tekstistä, niin tiedä että 1) tykkään kärjistää ja 2) siitäkin tavarasta, mitä en tiennyt meidän tarvitsevan, suuri osa varmaan päätyy käyttöön loppujen lopuksi.