Tulkoon leikkauslista - lasini on puoliksi täynnä

Uuden hallituksen leikkauslista onjulkistettu! Maailmassa on virhe, huutavat blogit, lööppilehtien otsikot ja lukuisat kolumnit. Väärin leikattu, vähäosaiset kärsivät. Oppositiojohto tyrmäsi leikkauslistat pari minuuttia niiden julkistamisen jälkeen – tulevaisuus ja kestävät arvot on nyt hylätty. Indeksit lakkautetaan, leikataan ja jäädytetään.

Eilen julkistettu leikkauslista herätti valtavan porun ja otsikoita on revitty jo ennen kuin aiheeseen ehdittiin paneutua otsikkotasoa syvemmältä. Vastalauseiden ryppään jälkeen tuntui raikkaalta lukea aamun lehdestä edellisen laman aikaan lakitetun Päivi Anttikosken viisas ja kaukonäköinen pääkirjoitusteksti,  joka on suunnattu tämän kevään ylioppilaille:

"Olkaa te esimerkkejä ja näyttäkää meille välillä jo toivonsa menettäneille vastavalmistuneen toiveikkuutta ja tulevaisuudenuskoa.

Ja aina kun uusi hallitusohjelma esitellään, miettikää te, kuinka sen avulla selvitään yhdessä – älkää vain keskittykö etsimään siitä virheitä ja vääryyksiä.

Näyttäkää, että aina on mahdollista ajatella lasin olevan puoliksi täynnä."

Itse näkisin leikkauslistan juurikin näin. Mielestäni on tärkeintä, että jotain tehdään. Suomi on maannut seisovassa vedessä rähmällään jo kauan, ja on ehdottomasti hyvä, että liikettä johonkin suuntaan tapahtuu. Kaikkien alojen asiantuntijat yhteensä eivät ole riittävän viisaita arvioimaan toimien aiheuttamia yhteenlaskettuja muutoksia riittävällä tarkkuudella - tulokset nähdään vain ajan kanssa. Tärkeintä on se, että pysähtyneisyys olisi nyt ohi, ja että muutoksia uskalletaan tehdä niin nyt, kuin vastaisuudessakin, jos nyt tehty päätös osoittautuu kansakunnan kokonaisedun kannalta ennemmin haitalliseksi kuin hyödylliseksi.

Kaiken kaikkiaan leikkauslista on laaja, juustohöylää on käytetty liki kautta linjan ja esimerkiksi yrittäjyys ja sosiaali- ja terveyspuolen uudistukset on huomioitu. Tuloverotusta ei kiristetä, ja palkansaajien ostovoimaa ylläpidetään kynsin hampain, olkoot sitten vaikka universaalien etuuksien kustannuksella.

Totta kai ollaan tilanteessa, jossa jokainen eturyhmä kaivautuu omaan poteroonsa ja suree oman kakkunsa leikkaamista. En itsekään allekirjoita kaikkea esitettyä, ja omasta tilanteesta tarkasteltuna erityisesti päivähoidon heikentäminen ja se, ettei vanhempainvapaiden jakamiseen vieläkään puututa, sapettaa. Mutta - tätä demokratia on, tätä on talouskuri. Nyt tarvittaisiin sitä kuuluisaa luottamusta - uskoa siihen, että koko yhteiskunnan paras osoittautuu pitkällä aikajänteellä myös yksilön ja yksittäisen sektorin parhaaksi. Seis siis nillitys ja leuka pystyyn. Eiköhän tästäkin paketista löydy myös hyviä piirteitä - alla omat kommentteini leikkauslistan kohokohtiin. Teksti on laittoman pitkä, mutta en taas kerran malta olla ottamatta kantaa vähän joka asiaan.

Korotetaan työtulovähennystä, kohdistuu pieni- ja keskituloisille. –450 milj.

• Pelkkää plussaa. Suurituloiset eivät veronkevennyksiä kaipaa; on hyvä lisätä pienituloisten ostovoimaa. Verovähennykset ja muut verotuksen anomaliat ovat kuitenkin lähtökohtaisesti hankalia ja sotivat verotuksen yksinkertaisuuden ihannetta vastaan - jostain syystä verovähennykset ovat kuitenkin poliittisesti helpompi keino kun varsinaiset veronkevennykset.

Otetaan käyttöön 5 prosentin yrittäjävähennys. –130 milj.

Sukupolvenvaihdosten perintäveroa kevennetään ja kehitetään. –40 milj.

• Tuetaan ja helpotetaan pienyrittäjyyttä. Käy järkeen. Toivottavasti tämä on vasta alkua. Esimerkiksi vanhempainvapaiden kustannusten tasaaminen työnantajien kesken yleisen rahaston kautta parantaisi huomattavasti pienyrittäjien mahdollisuuksia rekrytoida nuoria.

Asuntolainojen korkovähennyksiä pienennetään nopeutetusti. Vuonna 2019 vähennys on 25 prosenttia.+150 milj.

• Aivan oikein - korkovähennysten leikkaaminen ei osu pienituloisimpiin, minkä lisäksi kaikenlaisten vähennyksien ja poikkeusten karsiminen tehostaa ja yksinkertaistaa verotusta.

Kiinteistöveron ala- ja ylärajoja korotetaan. +100 milj.

• Reilua, osuu omistavaan luokkaan. Tämähän on tosiasiassa varallisuusveron muoto, joten luulisi kelpaavan myös oppostiolle.

Tupakkaveroa korotetaan asteittain.+270 milj.

• Utopistinen luku! Eiköhän tupakoinnistakin löydy kysynnän hintajoustoa, kun askin hinta lähestyy kymmentä euroa, minkä lisäksi kulutus vuotaa helposti ulkomaille. En kuitenkaan missään nimessä vastusta - hyvä jos röökin vetäminen tehdään vielä nykyistä hankalammaksi.

Sähkön ja lämmön tuotannon verotusta korotetaan päästöperusteisesti. +90 milj.
Korotetaan lämmityksen ja työkoneiden polttoaineiden veroja päästöperusteisesti. +75 milj.

• Paketin harvoja ympäristövaikutteisia veroeriä. Olisin luullut vihreiden olevan edes tähän tyytyväisiä. Teollisuuden päästöperusteinen verotus jäi kuitenkin uupumaan, joten mistään vihreästä paketista ei voida puhua. Selkeä arvovalinta kilpailukyvyn ja ympäristöystävällisyyden välillä.

Tiivistetään yritysveropohjaa ja torjutaan harmaata taloutta. +150 milj.

• Good luck, toivottavasti käytössä on tehokkaat keinot! Sinänsä kannatettava tavoite on aika hulppea siihen nähden, että hallitusohjelmassa ei esitellä ainoatakaan keinoa.

Myynnin yhteydessä perittävää autoveroa lasketaan asteittain ja pienipäästöisiä autoja suosien. –200 milj.

• Hyvä, että kannustetaan autokannan uusimiseen kohti pienipäästöisempiä, vaikka linjaus vähän juntilta kuulostaakin. Let's face it, suuressa harvaan asutussa maassa autoja tulee olemaan, vaikka julkista liikennettä kehitettäisiin kuinka.

Vuotuista ajoneuvoveroa kiristetään. +100 milj.

• Kiristys voisi olla suurempikin, ja päästöperusteinen. Typerää, että liikenneveron muutokset summautuvat valtion kannalta miinusmerkkisiksi samaan aikaan kun lapsiperheiltä leikataan.

Rekisteröidyt veneet ja moottoriajoneuvot pannaan verolle. +50 milj. 

• Nyt vasta! Karkeasti ottaen – jos on varaa pitää venettä tai moottoripyörää, voi siitä maksaa veroakin. Ammattiveneilijöiden kulkuneuvot lienevät tulonhankkimisvähennysten piirissä

Kasvatetaan päivähoidossa yli 3-vuotiaiden ryhmäkokoja. –75 milj.

• Harmittaa, kyllä, ja näkyy varmasti käytännön hoitotyössä. Ryhmien suhdeluku heikkenee siis siten, että yhtä opettajaa kohden lapsia tulee seitsemän sijasta olemaan kahdeksan. En tiedä paljonko tällä on oikeasti varhaiskasvatuksen tuloksiin vaikutusta, mutta reaktiot ovat ehkä suhteettomat tosialliseen muutokseen nähden. Varhaiskasvatus ja koulutus ovat kuitenkin      olennaisessa roolissa, kun pyritään tasaamaan erilaisista lähtökohdista ponnistavien lasten mahdollisuuksia pärjätä elämässä. Tietty toivon, että mahdolliset lisäleikkaukset tehdään äärimmäisen harkiten ja olennaista varjellen.

Päivähoitomaksuja korotetaan kautta linjan tai esitellään uusi ylin maksuluokka. –54 milj.

• Ylin maksuluokka täysin tervetullut, absolutely, erityisesti kun samassa yhteydessä selvitetään myös kannustinloukkuongelmat. Korotus kautta linjan ei olisi perhemyönteisin ratkaisu. En muutenkaan ole keskustan perhepolitiikasta kauhean innoissani, ja toivon, että päivähoitopolitiikka ei esimerkiksi vaikeuta äitien töissäkäymistä.

Äitiys-, isyys ja vanhempainrahakaudelta kertyvää loman karttumaa rajataan. –28 milj.

• Fiksua, vaikka tuntuukin subjektiivisesti pahalta. Lisäkaneetti "Ehdotus vastaa Ruotsin mallia" vakuuttaa. Niin kiva kuin olisikin vielä vanhempainvapaiden päälle viettää koko perheen kanssa neliviikkoinen kesäloma, on lomakertymän rajaaminen askel solidaarisempaan suuntaan.

Subjektiivinen päivähoito-oikeus rajataan puolipäiväiseksi silloin kun toinen vanhemmista hoitaa perheen toista lasta äitiys-, isyys- tai hoitovapaalla tai kotihoidontuella. Samoin rajataan yksityisen hoidon tukea. –24 milj .

Päivähoito-oikeus rajataan puolipäiväiseksi myös vanhemman ollessa työttömänä.–30 milj.

• Pienehköt summat; valtava poru. Toivoisin huomion kiinnittyvän siihen, että rajauksesta huolimatta subjektiivinen päivähoito-oikeus säilyy, vieläpä puolipäiväisenä, mikä on mielestäni edelleen varsin anteliasta. Täysipäiväinen hoito-oikeus on ollut etuus, jota on käytetty väärin ja jota on käytetty oikein. Muutos on kuitenkin askel siihen suuntaan, että perheiden tulee itse kantaa vastuu omasta perhesuunnittelustaan. Ja on toki muistettava, että perheillä on oikeus apuun kriisitilanteissa. Työttömyyden osalta rajauksen on tarkoitus perustua työttömyyden kestoon.

Parannetaan alemman korkeakoulututkinnon työelämälähtöisyyttä niin, että suurempi osa opiskelijoista siirtyy töihin jo kandidaatintutkinnolla. –125 milj.

Opintotuesta säästetään. Opintotukikuukausien määrää rajataan. –90 milj.

• Tavoitteena on vähentää maisterintutkintojen määrää 20%, mikä tuskin vielä romuttaa suomalaista koulutustasoa, vaan voi jopa parantaa koulutuksen ja työelämän kohtaantoa. Hyvä, jos opintoaikoja rajataan entistä tarkemmin. Tunnustus: minä ainakin olisin valmistunut vähintään vuotta nopeammin, jos olisi ollut pakko. 

Erikoissairaanhoidon kustannuksia ryhdytään hillitsemään kannustinjärjestelmällä. Tukia ohjataan tehokkaille sairaanhoitopiireille tai muille toimijoille. –200 milj.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakasmaksuja korotetaan. –150 milj

Lääkekorvauksia vähennetään esimerkiksi korottamalla omavastuuta tai alentamalla korvausprosentteja. –150 milj.

Omais- ja perhehoitoa tuetaan 95 miljoonalla. Kalliimman hoidon korvautumisesta kertyy säästöjä. –220 milj.

• En osaa ottaa kantaa, koska olen allergisoitunut kaikille soteasioille viimeisen kolme-neljän vuoden aikana. Toivottavasti asiakasmaksujen korottamisessa ja lääkekorvauksissa on jotain porrastusta – koskekoot suurituloisia täysimääräisesti ja kaikista pienituloisimpia eivät mielellään lainkaan. Erikoissairaanhoidon osalta matematiikka on varsin raakaa, eikä nykyinen hoito-flow ilmeisesti kannusta pohtimaan hoitosuunnittelussa hoitojen tuottavuutta tai vertailemaan säästettyjä elinvuosia toisiinsa. Niin karulta kuin se kuulostaakin, tästä pystyy taatusti tehostamaan ilman, että keskimääräinen elinajanodote laskee.

Kansaneläkeindeksi- ja kuluttajahintaindeksiperusteiset korotukset jäädytetään vuodeksi 2016. Myöhemmin korotetaan äärimaltilliseksi odotetun palkkaratkaisun mukaisesti. Jäädytys ei koske toimeentulotukea. –355 milj.

Edellä mainittu kansaneläkeindeksin jäädytys ja korotusten rajaaminen lisää verotuloja, koska se pienentää verovähennyksiä. –419 milj.

Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen indeksikorotukset jäädytetään. –175 milj.

Lapsilisän ja opintotuen indeksisidonnaisuus lakkautetaan. –115 milj.

• Jos omat inflaatio-odotukseni toteutuvat, niin jäädytykset eivät vielä pariin vuoteen pure etuuksien reaaliseen ostovoimaan. Ihmettelinkin, mihin hulppeat säästösummat perustuvat. 

Päiväsakot ja rikesakot kaksinkertaistetaan. –83 milj.

Pieniä rikoksia siirretään oikeuskäsittelystä poliisin ja syyttäjän rangaistusmääräysmenettelyyn. –40 milj.

• Miksei tätä olla tehty jo aiemmin?

Ansiosidonnaista työttömyysturvaa ja vuorotteluvapaata rajataan. –250 milj.

• Ansiosidonnaisen rajaaminen herättää ristiriitaisia tunteita, niin välttämätöntä kuin onkin. Kuten kaikissa muissakin sosiaalietuuksissa, myös tässä on ollut rankka väärinkäytön ja passivoitumisen mahdollisuus. Toivottavasti ansiosidonnaisen työttömyysturvan kestoa rajatessa saadaan tarkkaan dataan perustuvaa tutkimustietoa siitä, nopeuttaako rajaus työttömien paluuta ansiotyöhön. 
• Vuorotteluvapaa sen sijaan on ollut kivaa pikku ylellisyyttä, jonka työllistämisvaikutus on jäänyt kyseenalaiseksi. Menkööt. 

Tekesin tutkimus ja kehitystoiminnan rahoitusta vähennetään. –95 milj.

• Toivottavasti viisaasti ja harkiten! Tekesillä luulisi jo olevan riittävä näkemys siitä, mikä osuus rahoituksesta tuo tulosta. Rahoitusta tullaa suuntaamaan kasvuhakuisiin pienyrityksiin ja "radikaaleihin innovaatioihin" - ilmeisesti siis tukia vähennetään konventionaalisilta aloilta. Fair enough.

Leikataan kehitysyhteistyötä ja muutetaan avustuksia lainamuotoiseksi. –300 milj.

• Leikataan 200 miljoonaa, muutetaan lainaksi 100 miljoonaa. Henkilöstöä tullaan vähentämään. Aika universaali suunta, ei herätä suuria kauhunkiljahduksia. Kansainvälisistä sitoumuksista tulee pitää kiinni. Monet maat harrastavat tässä, ja esimerkiksi kehitysyhteistyön määrärahatavoitteissa budjettiteknistä kikkailua – saa nähdä, alkaako Suomikin laskea esimerkiksi kansainväliseen kriisinhallintatyöhön käytetyt määrärahat kehitysyhteistyövaroihin

Valtion hallintomenoja vähennetään eläkepoistumaa ja uudistuksia hyödyntämällä. –120 milj.

• Hear, hear! Systeemin sisältä näen, että tehostamisen varaa on. Virkasuhde on kauhea, syyllisyyttä herättävä asia. Siis työnantaja ei pääse minusta ennen eläkeikää eroon, jos osoittaudun epäpäteväksi tai patalaiskaksi. "Säästötavoitteet koskevat kaikkia hallinnonaloja." Hyvä niin. 

Odotusajan osteopatia

Kävin eilen kokeilemassa odotusajan osteopatiaa. Ajattelin kertoa vähän kokemuksistani ja näkemystäni. Disclaimer: Kropassani ei ole erityisongelmia.  Kuvaus on täysin subjektiivinen ja perustuu asiaan perehtymättömän ensikertalaisen asiakaskokemukseen.

Miksi osteopaatille?

Olen lukenut paljon hyvää osteopatiasta niin ennen kuin jälkeenkin raskauden, ja niinpä etsin odottaviin äiteihin erikoistuneen osteopaatin. Syynä omaan kiinnostukseeni oli lähinnä tulevien kipujen välttäminen, minkä lisäksi halusin tietää, onko kaikki kropassa kohdallaan. Tiedän vartaloni olevan lievästi kiero - pakaroista vain toinen menee jumiin, ja työtuolilla istun aina jalat vain toisin päin ristissä. Olen välillä kärsinyt toispuoleisista iskiastyyppisistä kivuista, jotka rajoittavat esimerkiksi juoksemista, joten ajattelin, että kropan linjauksien tarkastaminen ja manipuloiminen jo tässä vaiheessa voisi olla hyödyllistä.

Kuva lainattu osoitteesta: http://osteopatia.esy.es/wp-content/uploads/2014/07/osteopata_3.jpg

Mitä hoidossa tapahtuu?

Hoito kokonaisuudessaan kesti  noin 45 minuuttia. Hoidon alkuun osteopaatti kävi läpi kysymyspatteriston (Onko sun selkää tai niskaa kuvattu? Oletko ollut kolareissa? Oletko synnyttänyt? Kärsinkö ummetuksesta?). Kysymykseen "Miksi sä tulit tänne" vastasin ensin, että "Haluan tsekata kaiken olevan kunnossa, myös tulevaa synnytystä ajatellen". Sain vastaukseksi niin kummastuneen katseen, että päädyin luettelemaan kaikki keskikropan epäsäännöllisyydet, mikä tuntui jo kelpaavan syyksi.

Aluksi heitin päällysvaatteet pois, minkä jälkeen tarkasteltiin lantion, hartioiden ja selkärangan linjauksia. Itse käsittely tapahtui istuen ja selällään maaten. Alkuun käsiteltiin lantionpohja ja lantion nivelet - linjauksia ohjattiin erilaisin käännöksin ja taivutuksin osteopaatin koko ajan tunnustellessa, miten hoidettavan alueen korjaantuminen lähtee tapahtumaan. Sama toistui selällään: ensin käsiteltiin lonkat ja sen jälkeen niska-hartiaseutu. Hoidon päätyttyä olo oli kevyt ja pöllämystymyt. Kehoon jäi tunne siitä, että hartiat ovat paremmin suorassa linjassa ja lonkkien liikeradat symmetrisemmät. Illan makasin sohvalla taistellen nukahtamista vastaan.

Osteopatia tuntuu terapiamuotona olevan hellempi kuin esimerkiksi kiropraktiikka. Filosofialtaan hoito on myös hyvin armelias: ajatuksena on se, että kroppa alkaa korjata itse omia virheasentojaan, kun se saa tarvittavat ärsykkeet. Varsinainen korjaantuminen tapahtuu siis hoidon jälkeen, hoidossa saatujen ärsykkeiden ohjaamana. Osteopatian yhteydessä varoitellaan käsiteltyjen alueiden kiputiloista lihasten mukautuessa uusiin linjauksiin - itse en tuntenut hoidon jälkeen kuitenkaan muuta kuin suurta raukeutta.

Suosittelisinko?

Tuskin osteopatia kuitenkaan mikään ihmelääke on. Jos jollekin hoitoa suosittelisin, niin ehkä nimenomaan lantionseudun jumituksista tai muusta oikeasta vaivasta kärsiville. Saatan itsekin vielä palata osteopaatille, jos raskausaikana, tai ehkä erityisesti synnytyksen jälkeen, alueella ilmenee jotain pidempiaikaista krenkkaa. Jossain maissa ilmeisesti vastasyntyneen osteopatia kuuluu normaaliin hoitopatteristoon osana virallista terveydenhuoltoa. Osteopatiaa voidaan kuulemma hyödyntää myös yliaikaisten odottavien äitien hoitamisessa ja jopa synnytyksen käynnistämisessä.

Hoitoon mennessä kannattaa varautua myös normaaleja kosketushoitoja, vaikkapa hierontaa, intiimimpään hoitosuhteeseen. Osteopaattiin ollaan hoidon aikana varsin tiiviissä kosketuksessa, ja lantion aluetta manipuloitaessa käsitellään myös istuinluiden aluetta. Jos tiedät jo etukäteen, että et pysty rentoutumaan käytännössä vieraan ihmisen sylissä, on osteopatia rahanhukkaa. Joka tapauksessa suosittelen laittamaan hoitoon päälle puhtaat alushousut.

Lievästi hipahtavaltahan nämä manipulaatiohoidot tuntuvat, erityisesti Suomessa, jossa lähinnä vain fysioterapialla on virallisen hoitomuodon leima. Osteopatia on kuitenkin varsin kaukana reiki- ja enkelihoidoista, ja osteopaatit koulutetaan ammattikorkeakouluissa, joten hoitomuodon taustalla on aivan oikeaa tiedettä. Sopii siis skeptisille kyynikoillekin.

***

Tämä kuukauden ikäinen kymmenen lukijan blogi ei vielä mahdollista suurta blogiyhteistyötä, joten kävin odotusaikaan erikoistuneella osteopaatilla ihan omakustanteisesti. Tämän johdosta en myöskään linkitä pahaa-aavistamatonta osteopaattiani tähän tekstiin.

Blogilistan jälkeen Bloglovin ja Blogipolku

Huolestuttaa Blogilistan sulkeutuminen parin päivän päästä - suurin osa blogin liikenteestä kun näyttää tulevan sitä kautta jollain tapaa raskauteen (raskausblogi, raskaana, raskaus) liittyvillä hakusanoilla. Jos ette muuten usko, niin:

Kuva osoitteesta http://www.blogilista.fi/

Lienee siis aika tulla kaapista ulos blogin kanssa, vaikka nolottaakin. Etten vaan jää yksin bittiavaruuteen ruikuttamaan. Ihan kohta laitan siis linkit Instagramiin (jonka käyttäjänä olen varsin uusi) ja Twitteriin (jossa profiilini on varsin virkamiesmäinen). Sitä odotellessa suosittelen liittymään blogin seuraajaksi seuraavilla alustoilla:

- Bloglovin
- Blogipolku

Vielä kun keksisin nätin bannerin blogiin ja saisin otettua vähän enemmän kuvia - aiheesta tai aiheen vierestä - niin paketti alkaa olla toistaiseksi valmis. Koska mikäänhän ei oikeasti valmistu koskaan.

Nizzaan - kesälomamatka varattu raskausviikolle 23

Aurinkoa ja Välimerta, ruokarajoitteita ja maitohappobakteereja, lentosukat ja jatkuva vessahätä - näistä ainakin on juhannusviikko tänä vuonna tehty.

Sainpa nimittäin keväällä idean: halusin vuokrata talon puutarhalla ison meren ääreltä. Nopeasti haarukoin vaihtoehdoksi Biarritzin, ajankohdaksi sesonkia edeltävän kesäkuun ja potentiaaliseksi seuraksi lähipiirini. Biarritzin vetonauloina toimisivat Bordeaux'n viinialueet, läheiset San Sebastian ja Bilbao, Atlantin valtavat aallot ja tuoreet merenelävät.

Olisinpa saanut idean hieman aiemmin kuin huhtikuussa. Biarritz, talo ja Atlantti saavat odottaa vähintään ensi kesää - pienen sumplimisen jälkeen meitä onkin nyt kolme ystävystä, yksi isosisko ja pari poikaystävää lähdössä Nizzaan.

Lomasuunnittelusta tuli loppujen lopuksi aikamoinen organisointiharjoitus. Jos vielä joskus haksahdan järjestämään yhtään mitään monivaiheisia menoja isommalle porukalle, aion panostaa konseptin valmiuteen. Tätä kokemusta viisaampana voi nimittäin todeta, että yli kaksi ihmistä ei voi osallistua konseptin luomiseen. Seuraavalla kerralla kehitän valmiin paketin - vaikkakin talon ja auton Atlantin rannalta - ja kysyn, ketkä lähtevät mukaan. Piste.

Nimittäin: mielikuvamatkailu, erilaiset käsitykset siitä, mitä lomalla tehdään, ja siitä, miten kauas alkuperäisestä ideantyngästä mennään, sekä jokaisen tarve personoida itselleen optimaalinen loma johtivat tällä erää valtavaan, turhauttavaan sotkuun. Jossain vaiheessa sotkua tuntui siltä, että pitäisi pyytää kaikilta anteeksi sitä, että alunperin edes ehdotin mitään, perua omat lennot ja viettää juhannus ennemmin vanhempien kanssa mökillä Pohjois-Karjalassa.

Onneksi on internet. Onneksi joustoa lopulta löytyi.

Porukka saatiin pilkottua palasiksi. Osa saa yöpyä hotellissa vanhan kaupungin liepeillä ja sipsutella korkkarit jalassa rannalle juomaan roseeviiniä; osa saa kattohuoneiston ilmastoinnilla ja auton vuokralle; osa pääsee jopa nauttimaan molemmista.

Nyt en malta odottaa aamu-uinteja, iltapäiväcocktaileja (siis konseptina, itsehän en juo), reissuja Antibesiin, Monacoon ja Cannesiin ja vaeltelua pitkin rantoja. Raskaana oleva saa kuulemma rivieralla varoa mitä syö - ei haittaa! Kunhan saan aurinkoa ja merivesikylpyjä, on kaikki hyvin.

Olen tehnyt lapsia ja sen seurauksena älykkyyteni on kasvanut valtavasti

Lähde: https://www.facebook.com/kiljutronComic/timeline

Siivouspäivä

...ei tosin ulkona auringossa vaan sisällä, ensin pimeällä ja pölyisellä vintillä ja sen jälkeen pää ja yläkroppa omaan vaatekaappiin tungettuna. Operaation tarkoitus oli

• viedä varastoon talvikauden vaatteet
• viedä varastoon vaatteet, jotka viimeistään kohta alkavat kiristää
• hoitaa talvikengät ja viedä talvitakit pesulaan
• heittää kaikista kuluneimmat tavarat kierrätykseen 
• laittaa paremmat mutta käyttöä vaille jäävät tavarat Töölö ostaa ja myy -ryhmään myyntiin

Kuutta pahvilaatikkoa ja paria jätesäkkiä myöhemmin ollaan kumpikin käyty vaatekaappimme, talvivaatevarastomme ja kenkämme läpi. Tulipahan taas todettua, että kaapista löytyy näköjään muutama ikilemppari, joista ei raski luopua minään vuodenaikana, ja paljon "ihan kivoja" kausivaatteita. 

Olen viimeisen vuoden aikana muuttanut kolme kertaa ja käynyt kovalla kädellä vaatevarastoani läpi joka vaiheessa. Olen kehittänyt kyvyn karsia pois niitä "ihan kivojakin" rättejä, jos niitä ei vain tule pidettyä. Kesävaatteiden kohdalla viiraa silti: varastoissa löytyy aika monta humoristista riepua, joista en varmaan koskaan raski luopua. Esimerkiksi yksi äitini vanha raitatoppi, jonka joka saumassa on reikä, mutta joka on silti parempi mökki- ja leiripaita kuumille keleille kuin mikään muu. Sitten kaapista löytyy myös vaaleanpunainen hapsuhelmainen lasten Rhodos-toppi, jonka rintamuksessa seikkailee erivärisiä elefantteja. Ja mustavalkoinen t-paita, jossa pääkallon kahta puolta lukee Teenage millionaire. Nämä aarteet palaavat laatikossaan takaisin vintille, ettei kasvava maha venytä niitä piloille. Voi elämä. 

Eli jollain mittarilla ihan toimelias ja aikaansaava päivä, jollain taas vähän vähemmän.

Raskausviikko 19 - miltä tänään tuntuu?

Toukokuu, 19. raskausviikko, torstai. Jaa, että miltäkö tuntuu? No väsyneeltä, kärsimättömältä ja samalla kumman energiseltä. Varovaisen tasapainoiselta. Haluaisin, että pikkuinen syntyisi jo, ja samalla suunnittelen innolla tulevaa kesää ja nautin meidän kahden herkistä odotushetkistä.

Aamulla väsytti vietävästi. Siis niin paljon, että päätin käyttää kallisarvoisia saldotunteja ja ottaa aamiaisen jälkeen vielä pienet nokoset. Fillaroin töihin kuuden kilometrin päähän kymmenen maissa. Töissä vaihdoin ylleni sukkahousut (joissa on näköjään silmäpako, eissss), trikoohameen ja suuresti rakastamani Marimekon Ilma-paidan. En voi käsittää, miksi odotin niin kauan ennen kuin vihdoin ostin paidan! Ehdoton lemppari!

Tuntuu siltä, että maha ei kasva ikinä. Olen edelleen vain epämääräisesti vyötäröltä hieman levinnyt, mutta vielä näin viidennelläkään kuulla en näytä raskaana olevalta, jollen syö kiloa vesimelonia ja anna keskivartalon kontrollin pettää. Mahan litteys jopa harmittaa. Googlailen lohdukseni muiden litteävatsaisten ensiodottajien raskausviikkoja. Välillä kuvittelen, että mahassa tuntuva pieni muljahtelu ei tulekaan suolenmutkasta vaan jostain kohdun uumenista. Eilen herätin tulevan isän aamulla kokeilemaan kovaa palluraa, joka ilmestyi mun navan alla kun käännyin kyljeltä selälleni. Olen ihan varma, että pikkuinen tuli pintaan moikkaamaan.

Pesänrakennusvietti nostaa päätään. Meidän on ihan pakko saada ostettua HETI tai ainakin PIAN vauvan - sisustukseen sopiva, tietty -  köllimispeitto, jonkinlainen babynest -patjakäärö sekä kantoliina. En ole ihan varma, miksi kantoliina pitää saada samantien. Mökkireissun sijaan jään viikonlopuksi Helsinkiin, että ehditään siivota ullakko, tuoda kesävaatteet alas ja viedä talvivaatteet ylös ja toivottavasti kierrellä vauvanvaatekirpputoreja. 

Toivon varovasti, että pahimmat tunnekuohut (lue: vitutus) olisivat nyt laantumaan päin. 

Miksi blogin pitäminen nolottaa?

Nolottaa pitää blogia. Jollain tapaa blogin kirjoittaminen ei tunnu vastaavan sitä mielikuvaa, joka minulla on itsestäni. Ja näin ollen olen pitänyt blogia matalalla profiililla.

Mutta mikä tässä oikein nolottaa? Miksi en ole jakanut blogia ystävilleni? 

Olen tehnyt jonkin verran ajatustyötä tämän huomattuani.

Päällimmäinen syy on yleisinhimillinen - haluan avata blogini tutuille vasta kun blogi on hyvä. Olen aina ollut huono julistamaan keskeneräisiä saavutuksiani. En arvostaa prosessien iteraatiovaihetta; arvostan lopputulosta. Oli kyseessä sitten vireillä olevat työkuviot, raskaus tai kirjallinen tuote, haluan julkaista mahdollisimman valmiin tuotteen. Blogin, vauvan tai työpaikan betavaihe ei kaipaa tuttuja silmiä.

Kuulostaa rujommalta kuin onkaan, mutta toinen syy on se, että en halua samaistua omaan mielikuvaani bloggaajista. Kyse ei ole ylenkatseesta eikä halveksunnasta - seurailen itse ehkä kymmentä blogia, joita pidän suuressa arvossa; joitain bloggaajia suorastaan ihailen. Jostain syystä mielikuvani blogiskenestä vaan on tympeä: nuhjuinen ja sisäänpäinlämpenevä. Eivät suoranaisesti attribuutteja, joihin haluaisin samaistua.

Kolmas, vähintään yhtä painava, syy on se, että julkinen avautuminen tuntuu vaivaannuttavalta. Miksi haluan jakaa omia subjektiivisia näkymyksiäni ja kokemuksiani? Voisinko tehdä ajallani, kirjoittamisellani ja mielipiteilläni jotain tehokkaampaa? En ole varma, onko tästä universumille tai edes kansantaloudelle tai edes yksittäiselle ihmiselle hyötyä.

Miksi sitten kuitenkin kirjoitan?

Kekkosta lainaten: kirjoittaminen on minulle konsanaan ominaisin tapa ilmaista itseäni.

Blogia kirjoittamalla lyön useamman kärpäsen yhdellä iskulla: saan kirjoittaa, saan foorumin pääni tuulettamiseen ja mielen päällä olevien asioiden pohdiskeluun ja ystävät kuormittuvat ehkä hieman vähemmän raskausjutuista. Lisäksi tulee kirjattua näitä tunnelmia ylös. Yhtään ei haittaa sekään, jos kirjoittaminen auttaa pysymään äitiyslomallakin tervejärkisenä. Parhaassa tapauksessa pystyn blogien kautta käymään keskustelua asioista, joihin muuten ottaisin vain yhden kapean näkökulman.

Ja vielä hiipii mieleen -  ehkä kaikki eivät ole yhtä kriittisiä kuin minä itse. Siis kriittisiä keskeneräisyyttä, virheitä ja heikkouksia kohtaan. Ja ehkä minun ei tarvitse samaistua omiin mielikuviini, ehkä voin vaan kirjoittaa? Ehkä huvikseen kirjoittaessaan ei tarvitse ajatella, mitä muut ovat siitä mieltä.

Ja sitten on vielä kaino toive - ehkä tästä on jollekin hyötyä. Iloa, ajankulua, peili ajatuksille.

Ylläolevan itseanalyysiketjun läpikäytyäni voin vain todeta, etten aio hävetä jotain, mistä itse tykkään. Kirjoitan, koska hyvältä tuntuu. Itsekritiikin nostaessa päätään voin tukeutua viidaan ystäväni lausumaan lohdulliseen äitiystotuuteen: kaikenlaisen cooliuden voit unohtaa samantien.

Kiitos Kataja!

Kataja nousi miesten SM-liigaan kun olin yläasteella - Joensuussa alkoi koripallobuumi, joka sai eilen huipennuksensa. Nyt vihdoin - muutaman pronssin ja miljoonan hävityn hopean jälkeen - Kataja ponkaisi ikifanien riemuksi mestaruuteen.

Sanomalehti Karjalaisen etusivu tältä päivältä todistaa siitä, miten iso asia urheilumenestys on pienessä rajaseudun kaupungissa. Rakastan sitä, miten maakunnissa kaikista ilonaiheista tulee yhteisiä!

Kajatan koripallojoukkoe on ainoa, kenen otteluita olen nähnyt livenä useamman kuin yhden. Jääkiekon MM-kultakaan ei olisi tuntunut näin hyvältä.

Otsikoissa: pelottelua

Otsikko: Viina voi vahingoittaa jo raskauden alussa. 

Otsikon takana oleva tutkimus: Tiineyden kahdeksan ensimmäisen päivän aikana poikasia odottaville hiirille ei annettu juotavaksi lainkaan vettä vaan kymmenprosenttista alkoholia.

Pahoitin mieleni. Kuka voittaa, kun terveysasioista tehdään repäiseviä otsikoita? Otsikko sinänsä on tosi, joskin harhaanjohtava. Itse aion edelleen uskoa vakaasti, että on eri asia nauttia alkuraskaudessa silloin viiniä tietämättömyyttään kuin juoda koko alkioajan pelkkää 10-prosenttista alkoholia. Lisäksi jäin kaipaamaan tarkempaa tietoa alkoholin aiheuttamista hermovaurioista. Muita hiiriä tummempi turkki tuskin on sellainen?

Ennen raskaustestin tekemistä, siinä vaiheessa kun oikeastaan jo tiesi pullan olevan uunissa, mietin tosissani abortin tekemistä. En ensisijaisesti siksi, että tapahtunut oli täysi vahinko, vaan siksi, että pelkäsin tietämättömyyttä vahingoittaneeni alkiota.

Päätettiin pitää lapsi.

Jos kaikki alkiot, joiden elämän alkuvaiheessa on syöty homejuustoa, sushia, serranokinkkua ja inkivääriä ja jopa juotu viiniä, abortoitaisiin, ei ainakaan isojen kaupunkien korkeakoulutetuille aikuisille syntyisi kovin montaa lasta. Ei meillekään. Opetus: lehtijutut kannattaa lukea kokonaan tai ei ollenkaan.

Mielitekoja

Jaa, että onko ollut mielitekoja raskauden aikana?

Kauhea antikliimaksi - eipä nimittäin juurikaan. Jos mun jotain on tehnyt mieli, niin lähinnä lapsuuden lohturuokaa:

• Viiliä
• Nakkikeittoa
• Uunilohta
• Jälkiuunileipää

Jostain syystä suurin muutos ruokavaliossa on kuitenkin ollut heilahdus hedelmäkarkkien suuntaan. Siis mitä. Ennen raskautta en kokenut makeanhimoa juuri ollenkaan; nyt pidän jokailtaista karkkihetkeä täytenä oikeutenani. Pitäisi kai ottaa tosissaan kasvava energiantarve ja toisaalta raskausdiabeteksen pelko ja lisätä päivälliselle mieluummin alkupala kuin jälkiruoka ja syödä ennen nukkumaanmenoa ennemmin voileipä kuin kourallinen karkkia. 

Ei pitäisi olla vaikeata.

Täyttä höyryä

Tapahtui eilen: ilmoittauduin äitiysjoogaan, tilasin vauvakirjan netistä, liityin Facebookin vauvanvaatekirppisryhmään ja loin tunnukset äitiysfoorumille (...) - voidaan virallisesti todeta metamorfoosin alkaneen. Tänään aloin viisitoista vuotta käsitöitä karteltuani suunnitella vauvalle torkkupeittoa köllimisalustaksi. Ja ehkä neulomisen opettelua.

Jännä nähdä mitä tuntemastani minuudesta on prosessin lopuksi jäljellä. Life as I know it is about to come to an end.

Tuleeko minusta sittenkin höyrypää?

Viime yönä näin unta, missä unohdin vauvan olemassaolon lähtiessäni jonnekin. Tunsin unessa kuluvan päivän ja illan mittaan huonoa omatuntoa ja epämääräistä huolta vauvan voinnista ja selviämisestä, mutta en kuitenkaan riittävästi palatakseni aikaisemmin vauvan tykö.

Kerroin unesta äidilleni tänään. Vastaus Whatsapista: "Noita vauvanunohtamisunia miekin näin joskus. Ihanasti palaa muistoja mieleen. En tunnusta, että ois oikeesti tapahtunut." Siis mitä - eikö mikään, mitä tässä raskaudessa tapahtuu, tapahdukaan ensimmäistä kertaa maailmassa? Onko kaikki geneettisesti määriteltyä?

Ja kaverin raskaana oleva työkaverikin on hurahtanut vauvalle neulomiseen. Onko tämäkin biologian sanelemaa vaiko vain esiäideiltä opittu käyttäytymismalli?

Onko biologisesti mahdotonta olla hurahtamatta?

Äitiysvaatevinkkejä?

Housut alkaa puristaa.

18. viikolla maha ei ole vieläkään pullahtanut ulos eikä painoa ole tullut paria kiloa enempää, mutta kummasti varsinkin iltaa kohden alkavat housut, hameet ja sukkahousut puristaa. 

Periaatteessa uskoisin selviytyväni mekkojen kanssa suhteellisen pitkälle. Ja niiden suhteen lienee helppo turvautua myös normaaliin vaatekaapin sisältöön - kunhan leikkaus on hartioista ja rinnan alta istuva, täyttänee riittävän moni joustava mekko työpaikan pukukoodiston kriteerit. Yhden tai kaksi laadukasta trikoomekkoa voisin vielä hankkia - mielellään sellaista, jotka kelpaavat vielä synnytyksen jälkeenkin. Toiveena on kietaisuleikkaus, kapea helma ja polvimitta. Inspiraatiota löytyy esimerkiksi täältä. Hinta voisi tietty olla jotain vähemmänkin kuin Helmut Langilla, sillä en ole ihan sataprosenttisen varma siitä, että paraskaan trikoo palautuu puolen vuoden venytyksestä enää täysin salonkikelpoiseksi. 

Hameena testaan nyt Lindexistä löytämääni paksusta trikoosta tehtyä mustaa kynähametta, jossa on leveä ja joustava vyötäröresori. Uskoisin voivani hilata hametta hiljalleen ylemmäs siten, että ahtaampi vyötärökohta tulisi mahan yläpuolelle ja alunperin takapuolta varten väljemmäksi leikattu lantio antaisi tilaa pallon kasvaa. Vesirajahan tässä hilautuu väkisinkin ylemmäs, mutta se nyt on kesällä ihan sallittua.

Asukuva ilman peiliä. Huomatkaa trikoohameen erinomainen laatu ja neuleen tiheys.

Eniten kaipaan kuitenkin kapeita, tummia ja suoria työhousuja. Ja niiden pariksi kevyttä, helposti siliävää, kirkkaanvalkoista paitapuseroa. Jotain tämän tyyppistä. 

Optimistina toivon siis, että mun äitiysvaatekauden työpaikkatarpeet on noin neljällä hankinnalla katettu. Plus varmaankin jotain sukkahousuja ja rintaliivejä. Onnistuisikohan?

Hermopeliä

Yleensä tennis on mielestäni ihanaa, eilen se oli yksinkertaisesti paskaa. Raskausaikana tai muuten vaan hormonien heilutellessa mielialoja olisi syytä pelata lähinnä hyvällä ja kepeällä tuulella, mieluiten ulkona auringossa ja siten, että pelin jälkeen voin saada käteeni gintonicin [sic]. 

Maila säilyi sittenkin ehjänä.

Tai sitten voisi ihan vain olla itse parempi.

Oma pelitaustani ei nimittäin ole hääppöinen: kävin lama-aikaan parikymmentä vuotta sitten kahtena kesänä viikon mittaisen McDonals -tenniskoulun, jossa pallottelun lomassa sai joka päivä BigMac-aterian. Siitä viime kesään asti pelailinsilloin tällöin kesäisin ulkokentillä, vaihtelevin varustein ja aina aurinkoisella säällä. Viime kesänä, aikataulujen ja rahatilanteen vihdoin sen salliessa, aloin ottaa ensin yksityistunteja ja sitten Suomeen palattuani käydä likipitäen viikottain pelaamassa. Nyt olen innostunut lajista niin, että toivon voivani jatkaa viikottaista harjoittelua pitkälle kesään.

Eilinen oli kuitenkin vahva poikkeus . Aamusta asti kaikki ärsytti ja hermot olivat ennätyslyhyet. Pitkästä aikaa etoi. Päiväunetkaan eivät auttaneet, pidensivät vain ruokailuväliä niin, että tuli entistä etovampi olo. Pelivuorolle päästyäni kuvotti kunnolla, harmitti ja ärsytti. Tunti tuntui valtavan pitkältä ajalta. Väsytti. Syke nousi hetkessä. Pallo lensi vuoroin verkkoon, vuoroin kattoon. Ensimmäiset kolme varttia oksetti ja itketti. Purin hammasta, kirosin ja syytin mielessäni raskauden aiheuttamaa väsymystä, alkavaa hidastumista ja kömpelyyttä, sekä omaa omaa synnynnäistä lyhytjänteisyyttäni, epäsporttisia lapsuus- ja nuoruusvuosia ja naapurikentän ammattilaistasoista nelikkoa. Saatoin mielessäni syyttää myös siitepölyä, maaliskuussa sairastettua influenssaa, vuonna 1998 murtunutta rannetta, Suomen hyytävää sijaintia ja Lauri Pihkalan intoa edistää kansanterveyttä ennemmin joukkuelajein. Psyyke ei näköjään kestä huonoutta, mistä johtuva hermostuminen heikentää suoritusta entisestään. Tennis on ilmeisesti hermopeliä.

Lopussa löin onneksi muutaman kelvollisen laakapallon. Lisäksi kentän laidalla oli mailan paiskaamisen kieltävä kyltti. Kiroilua ei sentään oltu kielletty. Tarinalla ei ole opetusta eikä onnellista loppua. Aion pelata tälläkin viikolla ja toivoa itseni ja peliseuran vuoksi, että pian päästään ulkokentille. Juomapulloon tonicia kurkkusiivulla. Js sormet ristiin, että hormoneilla on hyvä päivä. 

Ehkä keskimmäisen raskauskolmanneksen seesteisyys iskee pian?

Ajatuksia hallituskokoonpanosta

• Kansainvälinen lehdistö uutisoi hallituksenmuodostaja ehdokas Sipilän eilen esittelemän hallituskokoonpanon euroskeptisyyskärjellä. Sama näkökulma toistuu useassa tiedotusvälineessä. Voidaan palata asiaan neljän vuoden päästä, mutta en vilpittömästi usko perussuomalaisten enää hallitusvastuussa toistavan kriittisimpiä äänenpainojaan. Suomen EU-profiili on melkein kaksikymmentä vuotta - siis koko jäsenyyden ajan eurokriisiaikoja lukuunottamatta - rakentunut yhteistyökykyisyyden, maltillisuuden ja yhtenäisyyden tavoittelun varaan enkä usko hallituspuolue perussuomalaisten kykenevän tai merkittävästi edes haluavan vesittää Suomen integraatiomyönteistä maakuvaa.

• RKP:n ja Carl Haglundin selkeäsanaisen puolustuspolitiikan ja sujuvien vaalitenttiesiintymisten siivittämä noste ei riitä siloittamaan tietä hallitukseen. Pitkän hallitusvastuuputken katkeaminen on tervettä demokratiaa, minkä lisäksi se parantaa huomattavasti oppositiotyöskentelyn mielenkiintoisuutta. Miten ja missä kysymyksissä RKP profiloituu? Arvokartalla  RKP sijoittuu muiden oppostiopuolueiden kanssa samalle liberaaliuden tasolle, joskin huomattavasti oikeammalle. Oliko kielikysymyksen aiheuttama juopa perussuomalaisten kanssa pääsyy oppostioon jäämiseen ja tuleeko oppositiopolitiikka rakentumaan tämän ympärille, vai löytääkö liberaalipuolue RKP riittävän tukevan yhteisen arvopohjan vihervasemmiston kanssa haastaakseen hallituksen sosiaali-, tasa-arvo- ja ympäristöpolitiikan?

• Kristillisdemokraatit jäävät pois konservatiivisesta oikeistohallituksesta.  Hallitus-oppostio -jako näyttäisi vahvistavan jo vaalituloksen luomaa arvopohjaista polarisaation tuntua Suomen poliittisessa kentässä. Kristilliset sopisivat profiililtaan hallitukseen kuin nenä päähän. Poisjäännin voi selittää joko rumalla vaalitappiolla, Sipilän halulla pitää hallitus tiiviinä tai edellisten yhdistelmällä.

Alkuraskaus ja terveys: hemoglobiini, influenssa, liikunta

Hemoglobiini:

Toisella neuvolakäynnillä katsastettiin hemoglobiiniarvot. 110. Ei sinällään vielä hälyttävää, mutta kun normaaliarvo on aina ollut 135 luokkaa, minkä jälkeen pudotusta tuli parissa viikossa 122 -> 110, nappasin työmatkalle lähtiessä lentokentän apteekista mukaan rautatabletteja. Nyt sitten odotellaan sekä supermiesmäisten voimien palautumista, tummien silmänalusten taianomaista vaalenemista, poskien punakoitumista ja pahamaineista raskausummetusta. Jos mahakin alkaisin vihdoin kasvaa.

Influenssa:

Sairastin influenssan juuri sillä viikolla, kun en ollut vielä osannut ottaa etomisesta niskalenkkiä. Tähän asti raskausajan kauhein kokemus oli sporamatka töistä kotiin ruuhka-aikaan, kuumeen noustessa kovaa vauhtia kohti neljääkymmentä ja mahan tehdessä voltteja joka täräyksellä. Jäin heikosta voinnista johtuen ja heikosta voinnista huolimatta sporasta kesken matkan.

Etomisen selättämisen ohella mulla oli sairastaessa aikaa katua ensihätään nauttimaani paracetamolia (ei suositella raskaana oleville) ja selvittää googlesta, mitä sairastaminen alkuraskaudesta saa aikaiseksi. Ilmeisesti typeryyttä.

Sängyn pohjalla vietetystä viikosta jäi siis käteen superheikko yleiskunto, pelko lapsen jäämisestä luokalle ja tapa hamstrata suolakeksejä yöpöydälle.

Liikunta:

Influenssaa lukuunottamatta tällä saralla menee aika hyvin. Pulla uunissa on pakottanut muutenkin huolehtimaan välipaloista ja tasaisemmasta energiansaannista, mikä taas puolestaan saa aikaan sen, että töiden jälkeenkin jaksaa käydä uimassa tai suunnistamassa. Työmatkapyöräily tuntuu hyvältä. Erityisesti verrattuna kesää kohti hiestyviin ruuhkisporiin, jotka ainoina paikkoina saavat mut tuntemaan lievää raskauspahoinvointia.

Lajivalikoima on pysynyt ihanan monipuolisena, eikä mun ole vielä tarvinnut kokeilla vesijumppaa. Tennistä olen vielä toistaiseksi pystynyt pelaamaan ihan mainiosti - mikään paikka ei vielä hölsky. Joogatessa taaksepäintaivutukset kiristävät mahaa vähän ikävästi, joten olen ottanut ne kevyemmin. Juoksukunto on harmillisen heikko - syytän tästä sekä influenssaa että hemoglobiinin laskemista - mutta käyn silti lyhyillä ja kevyillä lenkeillä. Purjehtia aion niin pitkälle kuin vain pystyssä pysyn. Tosin veneessä yöpymisen suhteen olen aika epävarma, koska uskon muuttuvani varsin mukavuudenhaluiseksi ennen pitkään.

Ikuisena optimistina ilmoittauduin golfin alkeiskurssille. Voiko swingissä osua mailan varrella itseään mahaan? Ja jos voi, niin miten kaikki pulleat eläkeläiset pärjää lajissa?

Raskaana olevan naisen swingi.

Blogilista, Bloglovin ja tekniset vaikeudet

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/14012801/?claim=cxdd95vctet">Follow my blog with Bloglovin</a>

Tämän linkin julkaisemisen pitäisi taata se, että blogi listataan Bloglovin-palvelussa. Jopa on pirullinen systeemi. Jos jollain on hyviä vinkkejä tämän kiertämiseksi, niin kuulen mielelläni.

Voi itku - raskaudesta kertominen

Voi hormonit sentään! Miten voikin stabiili aikuinen liikuttua omasta mahastaan puhuessaan?

Se sentään oli täysin ennakoitavissa, että mun tulee olemaan mahdotonta kertoa itkemättä äidilleni ensimmäisen lapsenlapsensa tulosta. Pääsiäisenä aamiaispöydässä sain vihdoin kakistettua asian ulos sanomalla tulevalla isälle, että "pitäiskö meidän nyt kertoa", minkä jälkeen mun äitini, siis tuleva mummo, hihkaisi "Saanko arvata?!" ja sitten jo ääidin ja siskon kanssa itkettiin huutoitkua toisiamme halaten. Voi ukkiparkaa, joka istui pöydän toisessa päässä ja minuutin päästä uskalsi sanoa: "Mitä täällä tapahtuu, minä en ymmärrä..". Noh, äiti sanoi jo arvanneensa mun silmistä. Aikamoinen vauvakuiskaaja.

Tietenkin plirautin pienet itkut myös seuraavilla kertomisilla, sen verran läheisistä ystävistä oli kyse. Itkettiin sitten yhdessä ja ihmeteltiin tulevaa. Ja vähän itketti myös illallisilla, missä mun alkoholittomuus ei ollut mitenkään kierrettävissä eikä sille oikein ollut tarvettakaan. Kaverit elää lähellä ja samantyyppistä elämänvaihetta kuin itsekin, ja ollaan lisäksi tunnettu vuosikausia, joten on luonnollistakin liikuttua puolin ja toisin. 

Sitä en kuitenkaan olisi etukäteen uskonut, että vielä HR:n miehille kertoessani pitää alkaa epätoivoisesti kaivaa nenäliinaa esiin. Saati että suorastaan vollottaisin omalle esimiehelle - tiedättehän, sellaista nykivää itkua kun kurkunpää hyppii edestakaisin, ja suusta ei saa yhtään järkevää sanaa ennen kuin itku loppuu. Mun teflon-imago taitaa olla mennyttä. Kovasti yritin kyllä keräillä itseäni etukäteen, mutta tosipaikan tullen en kummassakaan tapauksessa päässyt puolta lausetta pidemmälle ennen kuin padot aukesivat. Ja minä kun olen aina pitänyt itseäni aika kovana tyyppinä, joka ei ainakaan töissä tunteile, ja joka pitää ammattimaisen julkisivun kovassakin paineessa. Katin kontit.

Yhteenvetona ensimmäisen kolmanneksen hormoneista voin todeta, että näköjään raskaus on hyvää aikaa luopua ehdottomista maksiimeista. Ainoan vastikään synnyttäneen kaverini mukaan "kaikenlaisen cooliuden voi unohtaa samantien". 

Hyvin sanottu.

Vuotaako kenenkään muun hanat?

PS. Vieläkin nousee kyyneleet silmiin ja pala kurkkuun, kun kelaan miten mun äiti, joka on 15-vuotiaasta asti haaveillut olevansa mummo, saa ensimmäisen lapsenlapsensa. Vähän itkettää myös siksi, että nään jo etukäteen, miten superhemmoteltu tästä möhköstä tulee.

Kuinka olla juomatta - salailun ABC

Harjoittelin alkuraskaudesta viikkokausia juomattomuuden peittelyä. Aikamoinen haasta ottaen huomioon, että olen harvoin sanonut ei hyvälle viinille, kuohuvalle skoolailulle tai oluelle seurustelun lomassa. Accepted. Salailun syy ei niinkään ollut keskenmenon pelko, sillä katsoisin voivani kertato lähipiirille myös surulliset uutiset, vaan oma epävarmuus ja liki täydellinen todisteiden puuttuminen - ensimmäisen kolmen kuukauden ajan mun oli uskottava apteekin raskaustestiä, joka näyttää kinder-munasta tulleelta kuumemittarilta. Tämän lisäksi on myönnettävä, että on ollut huippukivaa kasvattaa meidän omaa salaisuutta mahassa ja mun mahaa salassa, niin pliisulta kuin tämä kuulostaakin. Oli syy mikä hyvänsä, niin koska tällä kokemuksella pidän itseäni alan ammattilaisena, listaan käyttämäni keinot ja kikat tapahtumalajeittain alle.

• Illanvietto omassa kodissa. Kaadoin itselleni alkoholittoman GT:n (eli pelkän T:n) ennen vieraiden tuloa, nappasin lasiin kauniin kurkkusiivun ja jääpalat helisemään. Vieraille tein ehtaa tavaraa. Pöytään käydessämme kaadoin itsellenikin viiniä ja kohottelin lasia huulille säännöllisin väliajoin juurikaan juomatta. Jätin refillit väliin.
• Mökkireissu. Jonkunhan sitä täytyy olla kuskina, right? Sitä paitsi, seuraavana päivänä pitää pystyä purjehtimaan, ja se ei ole krapulassa kivaa.
• After work viinibaarissa. Tämä oli paha rasti. Tilasin viiniä lasillisen ja kostuttelin siinä huulia. Istuttiin puolisentoista tuntia pienellä porukalla. Lähtiessä yksi seurueesta totesi, että sulle ei sitten maistunut. Totesin, että gewurtztraminer ehti lämmetä. Katinkontit, näin ei ole koskaan käynyt. Toimi silti.
• Työlounas. Kieltäydyn viinistä, mutta niin teki moni muukin. No biggie.
• Kaverin synttärit. Skumppalasi käteen. Ketään ei kiinnosta muiden lasien kyttääminen, paitsi ehkä juhlijoiden äitejä, jos sattuisivat olemaan paikalla.
• Vaalivalvojaiset, voileipäillallinen omassa kodissa. "Olen kohta kolmekymppinen ja yhdestäkin annoksesta saa pienin pöhnän." Mun kiltti ja lapseton ystäväpiiri ei kyseenalaista.

Näiden menestystarinoiden lisäksi puoleentoista kuukauteen mahtuu myös yksi vähän epäonnisempi salailukerta, josta uskon saavani kuulla vielä myöhemmin.

• Tyttöporukka, yksi vastasyntynyt, kylässä. Kukaan ei nauti alkoholia, mutta mun yllättävän tarkat kysymykset kohdunsuun avautumisesta ja imetystyynystä sekä epämääräisyys tulevan työkomennuksen suhteen herättävät epäluuloa. Valehtelin päin naamaa. 

Oikeasti varmin tapa peitellä lienee se, että on kaveripiirin ensimmäinen ja muuttamassa ulkomaille työn perässä. Ei nimittäin tule muille ensimmäisenä mieleen, että alkaisi pyöräyttämään lasta.

Mitä muuta sitä voisi tehdä yksityisyyttään varjellakseen?

Case Aarikan kautta tasa-arvoasenteisiin

Mietin pitkään osallistunko tähän teekkarikulttuurin miesvaltaista asennetta kommentoivaan keskusteluun ollenkaan, mutta siitä siinnyt keskustelu ja Hesarin uutisoinnin jälkeen nähdäkseni harhateille karannut kommentointi nähdäkseni kutsuvat kontribuoimaan.

Lyhyt kertaus niille, jotka eivät ole saagaa seuranneet: Lotta Aarikka työskentelee Otaniemessä ja kertoo blogitekstissään pöyristyneensä tiettyjen teekkarielämän segmenttien miesvaltaisuudesta ja eksklusiivisuudesta. Ratkaisuksi Aarikka ehdottaa nähdäkseni myös perinteisten mieskerhojen avaamista myös naisille. Blogikirjoituksen lisäksi Aarikka on koonnut näppärän taulukon, jossa vastataan useimpiin kysymyksiin, kuten siihen, miksi nimenomaan naisilta kielletyt eikä siis muut eksklusiiviset klubit ovat ongelma - kaikkihan ne ovat, mutta kai nyt jostain saa aloittaa?

Ratkaisun avaimeksi ei mun mielestä käy se, että naiset perustakoon omia kerhojaan. Ai miksikö? Koska jos mieskerhot ovat saaneet alkunsa 60 vuotta sitten, jolloin maailma oli silminnähden miesvaltainen ja työelämä naisia syrjivä, sementoineet sittemmin asemansa verkostoautomaatteina ja luoneet itselleen vakiintuneen statuksen teekkarikulttuurin kivijalkana, ei naiskerhojen perustaminen 2010-luvulla millään tapaa tasaa tilannetta. Naiskerhojen perustaminen ei myöskään ajaisi tasa-arvoa, ihmisten yhdenmukaista kohtelua tai yhdessä tekemisen iloa. Itse kuulun mieluummin porukoihin, joita yhdistävä tekijä on jossain muualla kuin väestörekisteriin merkityssä sukupuolessa. Ehkä olen sinisilmäinen, mutta mun on vaikea uskoa, että teekkariyhdistysten jäsenienkään kiinnostus toimintaa kohtaan johtuu segregaatiosta, vaan nimenomaan siitä elitistisestä asemasta, jonka (sattumoisin) miehille (sattumoisin) miesvaltaisena aikana perustetut kerhot ovat saavuttaneet.

Keskustelu on kerta kaikkiaan herkullinen, erityisesti tällaiselle tasa-arvoharrastajalle. Erityisen mielenkiintoisen ja tärkeän keskustelusta tulee se, että kommentointi äityi valtavan rumaksi heti kun Aarikka valotti näkemyksiään Nyt-liitteessä. Moni kommentoija käytti sukupuolittunutta kieltä - puhuttiin kitinästä, itkemisestä, PMS-oireista kärsivistä eukoista ja siitä, kuka antoi luvan poistua keittiöstä.  Reaktioihin pätee suomalainen sananparsi: se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Itseasiassa vasta nettikeskustelu vie asian ytimeen: suomalaisten tasa-arvoasenteista kertoo eniten kommentoinnin asiattomuus ja miltei vähiten poika- ja tyttökerhojen olemassaolo.

Aikamoinen mätäpaise, sanoisin. Ja totean samalla, että tasa-arvoa joko pidetään itsestäänselvyytenä tai asiana, joka ei ole tavoittelemisen arvoinen. Sääliksi käy - suomalaisella yhteiskunnalla, kansantaloudella, ihmissuhteilla ja ystäväpiireillä ei olisi kuin voitettavaa, jos entistä useamman agendalla olisi segregaation, syrjivien asenteiden ja piilevän ylenkatseen tiedostaminen ja avoimen tasa-arvokeskustelun käyminen, ilman sarvia ja hampaita.

Ensimmäisen kolmanneksen raskausviikot

Raskausviikkojen numerointi, erityisesti näin jälkikäteen, on ensimmäisellä kolmanneksella hieman hankalaa, koska se, mitä alunpitäen pidin viikkona viisi, osoittautuikin ensimmäisessä ultrassa viikoksi 7/8. Muutenkin hämmennyn joksikin aikaa terveydenhuollon laskukaavan (täydet viikot + päivät) ja kaikenmaailman nettilaskureiden (alkavat viikot) erosta.

Raskausviikko 1 (myöhemmin kävi ilmi, että oikeasti kyseessä oli viikko 4) Hiihtoa, laskettelua, blinibileitä. Sunnuntaille luvattu mahtava hiihtokeli pakottaa himmailemaan lauantai-illan blinibileissä, mikä tuntuu myöhemmin hyvältä.

Raskausviikko 2 (5) Muistelen olleeni väsynyt. Mutta sehän kuuluu talveen?

Raskausviikko 3 (6) Kiireinen viikko töissä, ei muuta. Iltaisin käyn konsertissa, teatterissa, lenkillä ja pelaamassa tennistä.

Raskausviikko 4 (7) Enkös minä suunnitellut niin, että menkat tulisivat ennen ensi viikon alppireissua? Otan ehkäisyrenkaan pois ja jään odottelemaan. Heitän aamiaisella parille ystävälle läpällä, että menkat on myöhässä. Mutta näitä on kuultu ennenkin.

Raskausviikko 5 (8) Jos pysähtyisin ajattelemaan asiaa, niin menkkojen olisi pitänyt alkaa jo, mutta juon mieluummin viiniä Alpeilla laskettelemisen lomassa. Ehkä jatkuva urheilu aiheuttaa sen verran stressiä, että menkat eivät vielä ala? Gondolissa meinaa tulla huono olo, muuten voin mainiosti. 

Lounas Alpeilla. Huolehdin alkion ravinteiden saannista.

Raskausviikko 6 (9) Paluu arkeen. Apteekin kautta. "Hups." Käyn työmatkalla maassa, jonne mun piti olla muuttamassa syksyllä, mutta jonne en nyt sitten välttämättä pääsekään lähtemään. Se selviää kuitenkin vasta kun uskallan käydä henkilöstöhallinnon kanssan juttelemassa kuuden viikon päästä.

"Hups."

Raskausviikko 7 (10) Kai me nyt sitten pidetään tämä. Sairastun influenssaan, mikä aiheuttaa hillitöntä googlailua löydöksenään artikkeli, jonka mukaan äidin flunssa raskauden alussa vähentää lapsen älykkyyttä. Jee, me varmaan voitetaan Pikku-Kekkonen Triviaalissa vielä kymmenen vuoden päästä.

Raskausviikko 8 (11) Eka neuvola. "Ensimmäiset kaksi viikkoa on sitten tärkeää, että lasta ruokitaan pelkällä rintaruokinnalla, silloin syntyy se tunneside."  Työmatkalla nukahdan sporaan.

Raskausviikko 9 (12) Pääsiäisenä kerrotaan vanhemmille, koska mun äiti arvaa joka tapauksessa. Minä aamiaispöydässä kun ollaan yritetty kaksi päivää kakistaa uutista ulos: "Pitäiskö meidän kertoa?". Mun äiti: "Saanko arvata?". Melkein kaikki: nykivää itkua. Mun isä minuuttia myöhemmin: "Minä en ymmärrä, mitä tapahtuu?". Äiti oli nähnyt mun silmistä. Jösses.

Raskausviikko 10 (13) Laboratoriokokeet. Jos nyt saisi mustaa valkoiselle, niin voisi alkaa orientoitua tähän touhuun. Koska menkkojen jääminen, tissien kasvaminen, positiviinen raskaustesti ja muutaman viikon jatkunut lievä etominen ei riitä. 

Raskausviikko 11 (14) Labrassa selvitettiin, että mulla ei ole kuppaa, hepatiittiä tai HIV:tä, mutta ei sitä, olenko raskaana. Epätietoisuus siis jatkuu. Kyllästyin odottamaan kutsua ultraan ja soitan kättärille, mistä todettiin, että tällähän on kiire. Etominen loppuu, en oksentanut kertaakaan.

Raskausviikko 12 (15) Itken ja nauran vuorotellen, kaikki huolestuttaa. Parisuhde, ura, kodin sisustus, hallituksen muodostuminen. Ainoa mistä olen suunnilleen varma, on että tulen kauheasta rimpuilusta huolimatta hurahtamaan. Löydän itseni lastenvaateosastolta hypistelemästä 50-senttisiä purjelaivabodyja. Vielä ensimmäiseen ultraan mennessäni olen varsin epäuskoinen koko solurykelmän suhteen - ei mussa kasva mitään. Siellä se alien kuitenkin sukeltelee ja tekee voltteja. Pään mitan mukaan aikaa onkin mennyt 14+6 eikä suinkaan 12+2 niin kuin oletettiin. Ensimmäinen kolmannes siis takana.

Kerro minulle mitä luet, niin minä kerron sinulle kuka olet

Ajatus tekstin kuluttamisen muokaamasta identiteetistä sai minut lisäämään sivupalkkiin listan säännöllisesti lukemistani blogeista. Äkkivilkaisulta blogit jakautuvat löyhästi kolmeen kategoriaan - perhe, lifestyle, ulko- ja turvallisuuspolitiikka - mutta syvemmällä paneutumisella löydän kustakin kategoriasta tyydytystä myös muita aloja koskevaan ajatustenherättelytarpeeseen.

Perheblogit

Kuulostaa nössöltä, mutta eivät todellakaan sitä ole. Oheen listaamani kolme blogia pitkine kommenttiketjuineen ovat toistaiseksi parasta suomalaista blogimuotoista ruohonjuuri- ja välillä ylätasonkin yhteiskunnallista keskustelua, mihin olen internetissä törmännyt. Toki nostan nämä kärkeen myös siksi, että samaistun kirjoittajiin: mullakin on koulutus, työ ja ura, ja vahva tahto pitää kiinni aivosoluistani myös raskaus-  ja pikkuvauvahöyryissä. Ehkä imetyksen ja vaipanvaihdon välissä ehtii tuottaa pari kappaletta järkevää tekstiä, kommentoida ja keskustella. Mulla ei ole kaveripiirissä juurikaan lapsiperheitä (vielä?), joten potentiaalinen vertaistuki tällä saralla houkuttaa myös.

Lifestyle ja ruoka

En lue naistenlehtiä, koska en kestä niitä. Liikaa kiiltoa, ihanne-elämää, "jos tää ostais nyt kaikkia näitä puutereita, niin sit tää olis niinkun oikea nainen" -fantasiaa ja ylipäänsä yhteen muottiin puristamista. En lue naistenlehtiä myöskään, koska blogitarjonta riittää tyydyttämään mun trendi-, ravintolavinkki- ja cooliusjanon. Kiitos siis teille, jotka päivitätte pioneistanne, uusista singer/songwritereista ja 1950-luvun tanskalaisista lipastoista - teidän ansiostanne pysyn pinnalla! Ja teidän ansiostanne muistan pitää elämän kepeät elementit mukana. Kiitos myös ikiaikaisilla ruokabloggaajaveteraaneille, jotka jaksatte edelleen jakaa keittiönne!

Ulkopolitiikka

Tarvitseeko tätä selittää? Haluan pysyä kärryillä maailmanmenosta, siksi seuraan mielipiteitä ja mielelläni vastakkaisia. Välillä kaipaisin myös sivupalkissa mainittuja nopeampia tekstejä, heittoja ja havaintoja, sillä osa oheisista edustaa varsin syvällistäkin analysointia.

Mitä puuttuu?

Napakat kotimaan politiikkaa analysoivat blogit, muut kuin poliitikkojen vaalien alla päivittämät sellaiset. Miesten kirjoittamat perheasioista ponnistavat yhteiskunnalliset blogit. Mukaansatempaavat kirjallisuus-/lukublogit, jotka kolahtaisivat omaan makuun. Eli joiden esittelemistä kirjoista olisin mielellään jo kolmasosan lukenut, heh heh. Saa siis vinkata ja linkata - ehtona on kielenhuollon sujuvuus ja tekstin mukaansatempaavuus.

Edit 5.5. Unohdin täysin iskevien talous- ja sijoitusblogien kaipuuni! Mistä löytyisi napakkaa analyysiä ja spekulointia niille, jotka eivät pelkää osakkeita, mutta kaihtavat johannaisia.

Savolainen vauva

Saatiin tulevalta mammalta ja papalta. Voi jumpe. Taitaa lapsirukka tarvita omat peltorit pudotuspeleihin mennessä.

Kate ja William ja vastasyntynyt

En voinut eilen välttyä kuninkaalliselta vauvalta. Väkisinkin herää muutama ajatus:

• Olikohan istukka tullut jo ulos kun vanhemmat esittelivät lastaan parvekkeelta käsin koko valtakunnalla?
• Miten ihmeessä pari tuntia aiemmin synnyttänyt äiti jaksaa seistä vilkuttamassa ja samalla pitää lasta sylissään? Miksi isä ei pitänyt lasta?
• Siirtyiköhän Kate synnytyssviittiin meikattuna ja hiukset laitettuna? 
• Korkokengät. Huhhuh.

Tästä saa hyvät tavoitteet omaan synnytykseen.

Entä jos syön juustokakkua ja lapsi saa teini-iässä aknen?

Kiitos neuvola! Kiitos kirkasotsaisista suoraviivaisista neuvoista, jotka laittavat huumeiden piikittämisen suoneen, viinin haistelemisen ja kuorimattoman porkkanan syömisen samalle viivalle. Tiedän, että meitä on moneksi, ja että monet jutut kannattaa vääntää yksiselitteisesti rautalangasta, mutta olen miettinyt, että voisiko jotakin vältettävyyden  ja tuhoisuuden aste-eroja kuitenkin huomoida.

Voisiko ohjeita kategorisoida esimerkiksi jotenkin seuraavasti:

• Lapsi ei koskaan synny jos syöt näitä
• Lapsesta tulee vaikeasti vammainen jos syöt näitä
• Lapsesta tulee vähän hidas jos syöt näitä

Toivon kauheasti, että vuohenjuusto kuuluisi vasta kolmanteen kategoriaan.

Nyt kun pääsin neuvojen kimppuun, olisi mulla muutama lisäkysymys:

• Pitääkö mun ihan oikeasti vesijumpata?
• Jos on sattunut huomaamaan raskauden vasta 9. viikon lopulla, voinko hyvittää siihen mennessä juomani viinilasilliset jotenkin? Foolihappokylvyllä?
•  Jos rinnat vasta vihdoin alkaa täyttää mun normaalikäytössä olevat rintaliivit mukavasti, niin tarvitseeko mun ostaa imetysliivit viikolla 15?

Kyselee,
Teiniäiti 28v

PS. Oikeasti olen aika liikuttunut siitä huolenpidon verkosto, mihin neuvola- ja äitiyspoliklinikkamaailman on mut siepannut.