Mitä odottavan äidin tulee ehdottomasti osata?

Nyt raskauden viimeisen kolmanneksen alussa tästä on tullut jotenkin kummallisen luonteva olotila. Teen rutiininomaisesti asioita, joista en vielä puoli vuotta sitten tiennyt mitään. Puuhn sujuvasti vauvatarvikkeista, vanhempainvapaista ja eri vuosien äitiyspakkauksista. Tiedän SF-mitoista, sikiön sykkeistä ja pudendaalipuudutuksista.

Kornia tässä on se, että vielä maaliskuussa tämä kaikki tuntui monsterivanhempien salatieteeltä. Kauhistelin sitä, minkälainen tietomäärä lapsenhankintaan liittyy, ja pohdin, voisinko ilmankin pärjätä. Olin varma, etten halua käyttää aikaa ja energiaa googlailuun, vauvaoppaisiin, raskausviikkojen kehitysvaiheisiin tai vauvatuotteiden vertailuun.

Noh, tässä sitä nyt ollaan. Ei missään määrin valmiina, mutta edes vähäsenvalmistautuneina. Esimerkiksi seuraavat asiat olen matkan varrella puolivahingossa oppinut:

• Mahan ja kylkien rasvaaminen suihkun jälkeen, tarkoituksena estää raskausarpien synty. Ja tuntuuhan se nyt mukavalta vähän silitellä vauvaa.
• Asennon vaihtaminen harjoitussupistuksen aikana. Mahan kovettuminen palloksi ei sinällään tunnu oikein miltään, mutta on sen verran jännittävää, että mieluummin lopetan sen lyhyeen.
• Vessassakäynti aina kun mahdollista. Mieluummin vähän useammin. Ihan vaikka vartinkin välein. Istumapaikan lentokoneestakin varaan mieluiten käytävän viereltä, kun ennen olin ehdottomasti ikkunapaikkatyttöjä.
• Lässyttäminen. Mahalla juttelu ja sirkuttaminen on muuttunut ironisesti luontevaksi. Huomenta muru, siellä sitä nyt venytellään.. Niin, äitiäkin vähän väsyttää. Ihan kohta lähdetään töihin, sitten saat nukkua lisää!
• Second hand -kyttääminen. Käyn säännöllisesti tsekkaamassa vauvatarvikekirppisryhmät ja tori.fi:n tiettyjen tuotteiden toivossa.
• Ravintolisien käyttäminen ja ajoitus. Osaan ottaa kalsiumit, A-vitamiinittomat monivitamiinit ja tarvittaessa magnesiumia. Rautatablettia alan automaattisesti ajatella, kun edellisestä kalsiumpitoisesta ateriasta on kulunut pari tuntia.
• Invapaikalle istuminen sporassa. Yleensä pullistan mahaa tässä kohtaa.

Uskallan väittää, että vauvan isäkin on oppinut jotain. Sen verran usein kuulen oppikirjaäänellä sanottuna, että raskausaikana on hyvä ottaa pieni läheisyyshetki päivittäiseksi tavaksi,  mitä seuraa taputtelu ja silittely. En pane pahakseni.

Mitä muuta tarvitsee tietää?

Breaking news: Naisäiti odottaa vauvaa

Ajattelin tässä vaiheessa odotusta, Suomen yleistä uutisointilinjausta noudattaen, tehdä selkeästi tiettäväksi sen, että olen siis tosiaan naissukupuolen edustaja. Tämä on olennainen tieto tätä raskautta seurattaessa ja blogia luettaessa, sillä ilman sitä lukija saattaisi jäädä siihen käsitykseen, että sukupuolella ei ole osaamiseni, olemiseni tai yleisen pätevyyteni kannalta mitään merkitystä. Näin ollen katsonkin asiallisesti tuoda tässä hetkessä esille sen, että en ole mikä tahansa massaan sulautuva tuleva äiti muiden joukossa, vaan nimenomaan naispuolinen äiti, minkä lisäksi on myös pantava erityisesti merkille ikäni (28 vuotta).

Huh, johan putosi viestinnällinen taakka harteilta. Nyt kun tämä sukupuolikysymys on eksplisiittisesti käsitelty, voidaan keskustelussa keskittyä olennaiseen, eli siihen, miten olen sukupuolestani huolimatta onnistunut pääsemään tähän pisteeseen elämässäni.

PS. Saatan olla sosiaalisesti hieman rajoittunut, mutta onneksi minulla on miespuolisia ystäviä, jotka järjestävät silloin tällöin jotain yhteisöllisiä aktiviteetteja. Onneksi myös lapsen isä on mies.

Toisen kolmanneksen raskausviikot

Raskausviikko 16 Vappu, tuo kaikkien alkoholittomien aikuisten lempparijuhla! Saan vähän kompensaatiota, kun pääsen kertomaan rakkauspakkaushokkuspokkusmasuasukkiuutiset juhliville ystävilleni. Yksi on mielestään lystikäs - sanoo mulle leikillään "onneksi olkoon" kun tilaan terassilla kahvia. Juon simaa, paistan munkkeja ja katson sivusilmällä MM-lätkää - selvä taantuminen 1990-luvun lapsuuden vappuihin.

Raskausviikko 17 Voin hyvin ja luen raskausjuttuja netistä. Sanan "raskaus" voi yhdistää mihin tahansa elämän palaseen - aiheesta on varmasti käyty keskustelua jollain foorumilla. Googlaan muun muassa yhdistelmät "raskaus ja hampaidenpesu", "raskaus ja [mikätahansa]seksi" ja "raskaus ja suunnistus". Kaunokirjallisuuden lukemisen tilalle on tullut uudenlainen iltarituaali. Toisella neuvolakäynnillä kuunnellaan sydänääniä ja komennetaan rautakuurille. Käyn työmatkalla ja vietän vilkasta seuraelämää. Sunnuntaina, eli äitienpäivänä, olen myrkynniellyt suohirviö. Toivottavasti ensi vuonna menee paremmin.

Raskausviikko 18 Maha pullottaa, mutta ei söpösti. En näytä raskaana olevalta, mutta en enää hoikaltakaan. Tuntuu kuin illan turvotus ei enää aamulla laskisikaan. Vietän viikonlopun upeissa häissä, joissa tunnen yksinäisyyttä hyvien ystävieni keskellä muiden humaltuessa ja itseni väsyessä.

Raskausviikko 19 Yhtenä aamuna käännyn selälleni ja mahassa on selkeä möykky. Pikkuinen on tullut pintaan moikkaamaan! Astun kaapista nettikirppiksellä ja ostat seitsemät eriväriset housut kokoa 50-62 (harmaa, vaaleankeltainen, raidallinen, punainen, violetti, sininen, valkoinen).

Raskausviikko 20 Puoliväli häämöttää. Odotan mahan pullahtamista kuin kuuta nousevaa, vaikka tiedän loppuraskaudesta todennäköisesti katuvani sitä, etten nauttinut täysin rinnoin (no pun) näistä ajoista. Perhevalmennus osuu tälle viikolle. Saan terveyskeskuksen kanttiinissa hysteerisen kikatuskohtauksen yrittäessäni päättää, sanoako kanttiinin pitäjälle, että hänen juuri uunista ottamansa voisilmäpullat näyttävät aivan valmennuksessa näytetyn imetysvideon rinnoilta, joissa on sisäänpäinkääntyneet nännit.

Raskausviikko 21 Ihmeen seesteinen olo, vaikka itkenkin neuvolassa peruuntunutta lääkäriaikaa. Viikon loppusuoralle osuu rakenneultra. Sikiöllä on kaikki kuten pitääkin. Meille tulee lokakuun lopulla akkavalta. Luulin tähän asti toivovani tyttöä vähän itseltänikin salaa. Nyt kuitenkin huolestun edessä olevasta kasvatushaasteesta, sillä mielestäni tytöillä on vaikeampaa. Miten meidän pikkuisesta kasvaisi vahva, itsenäinen ja tyytyväinen aikuinen?

Raskausviikko 22 Tieto lapsen tyttöydestä nostaa nimipohdinnan uusiin sfääreihin. Tilda? Hekla? Vesuvius? Steffi? Serena? Juhannuksenalusviikolle sattuu ensimmäinen pussikaljasää - istun ihan mielihyvin Kiasman takanurmikolla syömässä sipsejä. Viikolle ajoittuu myös Nizzan loman alku. Maha näyttää jo puolipallolta, kun istun rannalla bikineissä lysyssä.

Raskausviikko 23 Törmään lujaa raskausajan ruokarajoitteisiin, kun Nizzan roseviinit jäävät väliin. Alkupalalistalla saattaa olla vuohenjuustoa, lohicarpacciota, parmankinkkua ja hanhenmaksaa. En tiedä, miten ilman lentosukkia menisi, mutta ei niistä ainakaan haittaa ole. Paluu töihin Suomen jäätävässä kesässä ei juuri harmita. Saan neuvolasta raskaustodistuksen ja alan hoitaa byrokratiaa työnantajan ja Kelan kanssa.

Raskausviikko 24 Viimeinen työviikko ennen kolmen viikon lomapätkää. Taistelen äitiysvaatteiden kanssa. Helsingin kaupoista ei löydy mitään toimistokelpoista, nettikaupoissa on pelkkiä riepuja ja valtavan hankalat toimitusehdot. Vauva potkii ja pyörii mahassa.

Raskausviikko 25 Viime töikseni ennen lomalle jäämistä ja purjehdus- ja mökkireissuja hankitaan lapselle lapsivakuutus. Yhtiöksi valikoituu Pohjola hinnan ja helppouden perusteella. Mietitään myös järkevää mallia vanhempainvapaa-ajan tulonmenetyksen tasaamiseen, eikä löydetä mistään järkevää benchmarkia. Moni tuntuu ajattelevan, että ei rahalla ole niin väliä, kunhan tullaan toimeen. Tulonmenetys on kuitenkin helposti asuntolainan lyhennyksen verran kuussa, joten meillä annetaan excelin laulaa.

Raskausviikko 26 Painon nousua on tähän mennessä tullut salakavalasti viitisen kiloa. Tahti on ok, mutta valtava nälkä saa veikkaamaan, että kasvu on kiihtyvä. Herään yhtenäkin loma-aamuna klo 6.30 nälkään. Äitiysavustus myönnetty. Käyn mökkeilemässä hyvän kaveriporukan kanssa. Heitetään huulta järkyttäviksi paisuneista nänneistäni ja tyrkytän mahaani ja potkunyrkkeilevää perijätärtä kaikille tunnusteltavaksi. Joinain aamuina sormet tuntuu nakeilta - jooga, vihreä tee ja ananas tuntuvat toistaiseksi tepsivän.

Raskausviikko 27 No nyt alkaa tuntua! Illalla möyryää mahassa - tuntuu kuin lapsi ajelisi törmäilyautolla pitkin kohdun seinämiä. Maha on edelleen kooltaan maltillinen. Tuntuu kuitenkin siltä kuin ruoka liikkuisi eteenpäin vain yöllä, minkä johdosta viimeistään lounaasta eteenpäin on kohtalaisen tukala olo. Ostan uudet rintaliivit, koska rinnanympärys tuntuu levinneen. Kuppikoko sen sijaan pysyy ennallaan. H-hetkeen on todennäköisesti alle kolme kuukautta, mikä saa zenin hieman järkkymään. Puheliment muistiinpanot alkavat täyttyä hankinta- ja ToDo-listoista.

Vauvan huone eli kaksi metriä seinänviertä

Hyvinhän tuo ylimääräinen petipaikka järjestyi, jospa se lisänukkujakin jonnekin mahtuisi.

Raskausoireita

Seesteisen toisen kolmanneksen lopulla on muutama selkeä oire, joista tietäisi olevansa raskaana, jos se vaikka pääsisi mahan heilumiselta unohtumaan.

1) Neulominen. 16-20 tilkun täkistä alkaa olla puolet kasassa, mihin en oikeasti alun pitäen uskonut pääseväni. Väkisinkin hormonaalista.

2) Ahdistuminen tummasävyisestä kaunokirjallisuudesta. Siis tosiaan, tänään luin romaanin, jossa neuroottisesta mutta sympaattisesta päähenkilöstä sukeutuu todellisuudesta etääntyvä psykopaatti. Pakkohan kirja oli lukea loppuun, sillä käänne tapahtui vasta pitkälti puolivälin jälkeen, mutta loppuillan niskaa puristi uhkaava vääjäämättömän katastrofin tuntu.

3) Sauvakävely. Teknisesti varmaan pystyisin yhä hölkkäämään, mutta yhtäkkiä sauvakävelylle lähtemisen kynnys on madaltunut huomattavasti.

****

Saako näin edes sanoa: tähän asti odotus on tuntunut superhelpolta.

Perijätär -3,5 kuukautta

Oikeasti miinus kolmen ja puolen kuukauden rajapyykki taisi mennä jo viime viikolla, mutta yritän nyt muistella ja kirjoittelen näitä jälkijunassa! Tiedän nimittäin meidän perijättärestä jo vaikka mitä. Miinus kolmen ja puolen kuukauden iässä pikku-Steffi* siis:

- Rakastaa karkkia! Steffi* innostuu valtavasti parista hedelmäkarkista ja aloittaa hullut bileet mahassa. Bileiden koregrafiaan tuntuu kuuluvan ainakin potkunyrkkeilyä, anttituiskumaista käsien heiluttelua ilmassa sekä erinäisiä lavajivepyörähdyksiä. 

- Tykkää saunoa, erityisesti mummon kanssa mummon ja ukin mökillä. Rauhoittuu köllimään löylyissä ja luonnonvesissä. Steffi* taitaakin tulla mummoonsa, mitä saunomiseen ja saunarauhan arvostamiseen tulee.

- On vuorokausirytmiltään ilmetty isänsä. Kääntää kylkeä äidin herätessä, mutta jatkaa mielellään unia pitkälle aamupäivään. On pirteimmillään iltaruoan jälkeen,kun äiti käy yöpuulle. 

- Ei juurikaan välitä kireistä housuista tai muista elintilaa rajoittavista muotihömpötyksistä. Kuminauhat ja tiukat vyöt saavat Steffin* murjottamaan ja kiukuttelemaan. Mykkäkoulu tai mökötys eivät kuitenkaan vielä kuulu repertuaariin.

- Ei enimmäkseen ujostele yhtään. Esittelee liikunnallista lahjakkuuttaan kaikille, keitä vaan sattuu kiinnostamaan. Kasvattaa itselleen vahvaa luustoa, minkä ansiosta äidinkin kynnet alkavat olla iskukunnossa.

- Omistaa jo varsin hyvin varustellun garderobin, jonka värimaailman ei tosin ole ihan kaikista harmonisin. Lempivärejä ovat toisaalta neutraalit vaaleat sävyt, kuten valkoinen, keltainen ja vaaleanharmaa, mutta myös vähän pirteämmät suffivärit turkoosi, mintunvihreä ja persikka. Myös mustavalkoiset raidat kiinnostavat.

- Kuuntelee liian vähän klassista musiikkia ja liikaa Jari Sillanpäätä.

*) Steffi on tässä yhteydessä kokeellinen työnimi.

Raskausviikko 26 - kuulumisia

Kyseessä voi olla se kuuluisa keskiraskauden seesteisyys tai sitten kesäloma tai sitten se, että olen tavannut muutaman mammakaverin, mutta jostain syystä tarve blogin päivittämiseen on lientynyt. Lähinnä hiljaiselo kuitenkin selittynee mobiiliyhteyksien heikkoudella ja mökkilaiskuudella.

Maha ei vieläkään, ainakaan aamuisin, pullota mitenkään erityisemmin. Painoa on tullut viisi-kuusi kiloa lisää, mutta reisien ja takapuolen perusteella kohtu on levittynyt melko tasaisesti pitkin vartaloa. Ruokailun jälkeen maisema on kuitenkin jo vähän toisenlainen - maha pompsahtaa viisi senttiä ulommas kun olen syönyt, ja toiset viisi senttiä jos en muista seistä suorassa. Vessahädän asteen voi mitata suoraan vatsanympäryksestä.

Alan ymmärtää, miksi syömisen sijaan puhutaan myös siitä, että laitetaan murua rinnan alle. Ruoka tuntuu jämähtävän pariksi tunniksi siihen, missä keuhkojen kuuluisi olla, ja ilta-aterian jälkeen huokailen ja puhaltelen oloani helpommaksi. Käyn joogakoulu Shantin äitiysjoogatunnilla, missä opin liikkeitä, jotka tekevät vatsalaukulle tilaa.

Ilmoittaudun ehkä elokuulle joogakoulun Manipuran äitiysjoogakurssille, mutta pelkään koulutuksen olevan hieman turhan vaihtoehtoista omaan makuuni - kurssiin sisältyy myös synnytysvalmennusluento, jossa käydään läpi mm. äänenkäyttöä kivunlievityksen keinona. Ehkä osallistunkin, jos en muuten, niin siksi, että haluan nähdä vauvan isän kuuntelemassa esitystä. Mielellään suoraan töistä tulleena, skraga kaulassa. Syyskuussa menen joka tapauksessa Kirppanoiden äitiyspilatekseen, jota on kehuttu. Mikä tahansa aktivoiva toiminta kelpaa, ja lupaus nopeasta toipumisesta synnytyksen jälkeen kuulostaa sitä houkuttelevammalta, mitä lähemmäs lokakuun loppua tullaan.

Käyn edelleen kevyillä hölkkälenkeillä, mutta pari kertaa joudun keskeyttämään juoksun, koska alavatsaa kiristää. Pitää tarkkailla liittyykö kiristys siihen, että ruokailusta on liian vähän aikaa, vai onko nyt aika vaihtaa kevyempiin lajeihin. Sauvakävelysauvakauppiaat huomio, voin testata tuotteita bloginäkyvyyttä vastaan!

Neulontainto on vallannut minut. 20 palan tilkkutäkistä yli puolet taitaa olla kasassa, ja huomaan mökillä jopa ennemmin neulovani kuin lukevani. Selittelen tämän olevan hormonaalista, ja samaan aikaan haaveilen käsityöringistä, jossa suu voisi käydä puikkojen tahtiin.

Pienet ilot

Mökin keittiön ikkunassa on äärimmäisen inspiroiva linnunkakkatahra... Hetkinen - näyttää ihmeen tutulta...
Nils Holgerssonhan se siinä!

Viimeinen lapsuuden kesä?

Loma alkoi perjantaina, kuvan mukaisissa maisemissa alkaa tuntua ihan normaalilta kesältä.