Kyseessä voi olla se kuuluisa keskiraskauden seesteisyys tai sitten kesäloma tai sitten se, että olen tavannut muutaman mammakaverin, mutta jostain syystä tarve blogin päivittämiseen on lientynyt. Lähinnä hiljaiselo kuitenkin selittynee mobiiliyhteyksien heikkoudella ja mökkilaiskuudella.
Maha ei vieläkään, ainakaan aamuisin, pullota mitenkään erityisemmin. Painoa on tullut viisi-kuusi kiloa lisää, mutta reisien ja takapuolen perusteella kohtu on levittynyt melko tasaisesti pitkin vartaloa. Ruokailun jälkeen maisema on kuitenkin jo vähän toisenlainen - maha pompsahtaa viisi senttiä ulommas kun olen syönyt, ja toiset viisi senttiä jos en muista seistä suorassa. Vessahädän asteen voi mitata suoraan vatsanympäryksestä.
Alan ymmärtää, miksi syömisen sijaan puhutaan myös siitä, että laitetaan murua rinnan alle. Ruoka tuntuu jämähtävän pariksi tunniksi siihen, missä keuhkojen kuuluisi olla, ja ilta-aterian jälkeen huokailen ja puhaltelen oloani helpommaksi. Käyn joogakoulu Shantin äitiysjoogatunnilla, missä opin liikkeitä, jotka tekevät vatsalaukulle tilaa.
Ilmoittaudun ehkä elokuulle joogakoulun Manipuran äitiysjoogakurssille, mutta pelkään koulutuksen olevan hieman turhan vaihtoehtoista omaan makuuni - kurssiin sisältyy myös synnytysvalmennusluento, jossa käydään läpi mm. äänenkäyttöä kivunlievityksen keinona. Ehkä osallistunkin, jos en muuten, niin siksi, että haluan nähdä vauvan isän kuuntelemassa esitystä. Mielellään suoraan töistä tulleena, skraga kaulassa. Syyskuussa menen joka tapauksessa Kirppanoiden äitiyspilatekseen, jota on kehuttu. Mikä tahansa aktivoiva toiminta kelpaa, ja lupaus nopeasta toipumisesta synnytyksen jälkeen kuulostaa sitä houkuttelevammalta, mitä lähemmäs lokakuun loppua tullaan.
Käyn edelleen kevyillä hölkkälenkeillä, mutta pari kertaa joudun keskeyttämään juoksun, koska alavatsaa kiristää. Pitää tarkkailla liittyykö kiristys siihen, että ruokailusta on liian vähän aikaa, vai onko nyt aika vaihtaa kevyempiin lajeihin. Sauvakävelysauvakauppiaat huomio, voin testata tuotteita bloginäkyvyyttä vastaan!
Neulontainto on vallannut minut. 20 palan tilkkutäkistä yli puolet taitaa olla kasassa, ja huomaan mökillä jopa ennemmin neulovani kuin lukevani. Selittelen tämän olevan hormonaalista, ja samaan aikaan haaveilen käsityöringistä, jossa suu voisi käydä puikkojen tahtiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anna tulla vaan!