Kornia tässä on se, että vielä maaliskuussa tämä kaikki tuntui monsterivanhempien salatieteeltä. Kauhistelin sitä, minkälainen tietomäärä lapsenhankintaan liittyy, ja pohdin, voisinko ilmankin pärjätä. Olin varma, etten halua käyttää aikaa ja energiaa googlailuun, vauvaoppaisiin, raskausviikkojen kehitysvaiheisiin tai vauvatuotteiden vertailuun.
Noh, tässä sitä nyt ollaan. Ei missään määrin valmiina, mutta edes vähäsenvalmistautuneina. Esimerkiksi seuraavat asiat olen matkan varrella puolivahingossa oppinut:
- Mahan ja kylkien rasvaaminen suihkun jälkeen, tarkoituksena estää raskausarpien synty. Ja tuntuuhan se nyt mukavalta vähän silitellä vauvaa.
- Asennon vaihtaminen harjoitussupistuksen aikana. Mahan kovettuminen palloksi ei sinällään tunnu oikein miltään, mutta on sen verran jännittävää, että mieluummin lopetan sen lyhyeen.
- Vessassakäynti aina kun mahdollista. Mieluummin vähän useammin. Ihan vaikka vartinkin välein. Istumapaikan lentokoneestakin varaan mieluiten käytävän viereltä, kun ennen olin ehdottomasti ikkunapaikkatyttöjä.
- Lässyttäminen. Mahalla juttelu ja sirkuttaminen on muuttunut ironisesti luontevaksi. Huomenta muru, siellä sitä nyt venytellään.. Niin, äitiäkin vähän väsyttää. Ihan kohta lähdetään töihin, sitten saat nukkua lisää!
- Second hand -kyttääminen. Käyn säännöllisesti tsekkaamassa vauvatarvikekirppisryhmät ja tori.fi:n tiettyjen tuotteiden toivossa.
- Ravintolisien käyttäminen ja ajoitus. Osaan ottaa kalsiumit, A-vitamiinittomat monivitamiinit ja tarvittaessa magnesiumia. Rautatablettia alan automaattisesti ajatella, kun edellisestä kalsiumpitoisesta ateriasta on kulunut pari tuntia.
- Invapaikalle istuminen sporassa. Yleensä pullistan mahaa tässä kohtaa.
Uskallan väittää, että vauvan isäkin on oppinut jotain. Sen verran usein kuulen oppikirjaäänellä sanottuna, että raskausaikana on hyvä ottaa pieni läheisyyshetki päivittäiseksi tavaksi, mitä seuraa taputtelu ja silittely. En pane pahakseni.
Mitä muuta tarvitsee tietää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anna tulla vaan!