Kolmannen kolmanneksen raskausviikot

Virallisesti kai kolmas kolmannes päättyy vauvan syntymään, mutta koska se nyt ei ole vielä näköpiirissäkään, ja koska tämä "neljännen kolmanneksen" ensimmäinen viikko on kyllä ihan oma lukunsa, julkaisen tämän raskausviikkopostauksen jo nyt. Minusta on tullut Googlen raskausaiheisten hakujen suurkuluttaja - erityisen mielelläni olen lukenut, mitä muiden raskauksiin on milläkin viikolla kuulunut. Toivottavasti näistä on vastaavasti jollekin iloa!

Sarjan aiemmat osat Ensimmäisen kolmanneksen raskausviikot ja Toisen kolmanneksen raskausviikot löytyvät linkkien takaa. Lisäksi tagin Raskausviikot takaa löytyy noiden ohella satunnaisia raskausviikkokuulumisia.

Raskausviikko 28 Mahan koko seilaa edestakaisin - ruuan jälkeen istualtaan näyttää valtavalta, seisaallani kuvittelen vieläkin, että tätä edes huomaa. Palaan töihin loman jälkeen. Äitiysjooga on miltei parasta mitä tiedän - hiipivä turvotus ja erilaiset jumit hellittävät välittömästi. Tungen ensimmäistä kertaa pari tyynyä patjan alle jalkopäähän. Haetaan äitiyspakkaus ja ihastellaan. Ruskeat vaatteet laitan samantien kiertoon.

Raskausviikko 29 Kela kuittaa: päivärahat myönnetty. Alan valmistella isyyspakkausta - tahtoisin sinne tosin jotain muuta kuin keskikaljaa ja korvatulppia. Tuottaa vaikeuksia löytää vastasyntyneelle turvallinen klassisen keltainen kylpyankka. Nähdään vauvaperhekavereita ja saadaan läjä vastasyntyneen vaatteita ja harsoja, sekä hyvä perehdytys siihen, mitä kestovaipat voivat yksinkertaisimmillaan olla. Mieskin taitaa alkaa lämmetä ajatukselle. Yöllä kylkeä kääntäessäni herään kipuun, joka tuntuu lähinnä siltä kuin vatsalihakset repeäisivät alapään kiinnikkeistään irti. Nytkö se vaivaisuus alkaa?

Raskausviikko 30 Helle hellii odottajaa - huomaan voivani hyvin, kunhan vain liikun päivittäin. Siispä pyöräilen töihin, käyn uimassa ja salilla. Jos en tee mitään, pamahtaa turvotus päälle. Ihan hieman nau'un miehelle siitä, etten ole varma saako perheen raskaana oleva osapuoli osakseen riittävästi huolenpitoa - siis vatsan öljyämistä ja jalkahierontaa. Neuvolassa todetaan hemoglobiinin nousseen hyvälle tasolle; kontrolliultrassa todetaan istukan nousseen riittävälle tasolle.

Raskausviikko 31 Ihastelen vauvan supervahvaa möyrintää. Vauva on asettunut pää alaspäin selkä oikeata kylkeäni vasten. Jotenkin vauva onnistuu puskemaan pyllyään ylöspäin niin, että pidemmän istumisen aikana tuntuu, että oma kylkikaareni menee melkein mustelmille. Jään vihdoin miehen kanssa yhtäaikaa lomalle.

Raskausviikko 32 Raskausvaivoistani rankin, armoton vitutus, nostaa päätään. Pari päivää menee vuoronperään suuttuessa, itkiessä ja sitten pyytäessä anteeksi sitä, kuinka ankea olen. Tunnen syyllisyyttä siitä, että olen huonoa lomaseuraa. Onneksi mieskin vähän murjottaa. Parin päivän jälkeen fiilikset tasaantuvat ja ollaan taas auvoisa esikoistaan odottava söpöilevä höpönassuperhe.

Raskausviikko 33 Viikko alkaa perhevalmennuksen synnytysosiolla ja neuvolatarkastuksella. Synnytysosio on ehkä imetysosiota aavistuksen informatiivisempi, vaikka kaipaisinkin jotain muita vastauksia kuin, että "riippuu synnytyksestä". Paino on noussut jo noin yhdeksän kiloa, eikä kaikki ole suinkaan tullut mahaan. Pyöräily alkaa vihdoin tuntua hieman tukalalta - kumartuessa huomaa, että ala- ja ylävartalon väliin jäävä röllykkä ei ole mikään triviaali läskimakkara. Olen yllätyksekseni äitiyspilatesryhmän pisimmälle edennyt odottaja.

Raskausviikko 34 Olen niin onnellinen, että itkettää. Juttelen mahavauvalle ihan luonnollisesti, vailla mitään ironiaa. Tilkkutäkin palaset on prässätty - viltti on yhdistelyä vaille valmis. Fiiliksistä huomaa, että ehkä jonkinlaisena siirtymäriittinä aloitettu omalla mittapuullani valtava käsityöurakka on tehnyt tehtävänsä, ja olen tilkku tilkulta laskeutunut syvemmälle lähestyvään äitiyteen. Tavallaan tiedostan oman pateettisuuteni, mutta silti ei hävetä yhtään. Käydän noutamassa lastenvaunut - mies viettää viikonlopun työnnellen lampaantaljalla, haalarilla ja makuupussilla täytettyjä vaunuja ympäri meidän kotia. Supersuloista. Sanon hyvästit työmatkapyöräilylle, mutta salitreeniä jatkan.

Raskausviikko 35 Huh, viimeinen työviikko ennen äitiyslomalle jäämistä. Käyn läpi aikamoista tunneskaalaa - toisaalta ajatus lähestyvästä vauvanvaatteiden pesemisestä, päiväkahvitteluista muiden äitiyslomalaisten kanssa ja mahdollisuudesta käydä luennoilla pitkin päivää kutkuttaa ja suorastaan viekoittelee; toisaalta on kuumottavaa tipahtaa työyhteisön ja ulkoa annetun päivärytmin ulkopuolelle. Viikon viimeisenä päivänä, työpaikan kulkukortista luovuttuani, julkaisen kaikkien aikojen suosituimmaksi muodostuvan Facebook-päivitykseni:

Jossain vaiheessa pitää vain uskaltaa pudottaa kynä! Kiitos [työnantaja] (ja kiitos [mies]) - minä jään nyt ÄITIYSLOMALLE. Palataan näihin työjuttuihin joskus kymmenen vuoden päästä. Tällä välin ohjelmassa oopperaa, litroittain lattea (ei kai perjantain lakko koske kahvilatyöntekijöitä?), vauvanvaatteiden silittämistä sivettikissan kyynelin, auvoisia aamuhetkiä ja kaikenlaista köllimistä.

Out of office for now.

Raskausviikko 36 Vietän vapaaherrattaren elämää ja käyn läpi hienoista identiteettikriisiä. Vauvanvaatteet on nopeasti pesty, viltti on melkein valmis. Viikon ruokaostosten tekeminen supermarketissa, lauantaiaamun brunssin valmisteleminen ja muutamalla luennolla istuminen ei mielestäni anna minulle oikeutta kutsua itseäni tuotteliaaksi. Äitiysjooga ei tunnu missään, pilateskurssi päättyy kohta.

Raskausviikko 37 Lääkäri toteaa tarkastuksen yhteydessä: "Täällähän on tapahtunut jo paljon!". Kohdunkaula on lyhentynyt senttiin. Pakkaamme sairaalakassin. Näen äitiyslomalaisia melkein ähkyksi asti. Parina päivänä keskityn tekemään omia juttujani - näen kavereita, luen, katselen taidetta. Jonkinlainen rauha laskeutuu - vauva tulee, oma persoonallisuus säilyy, elämä ehkä jopa rikastuu.

Raskausviikko 38 Ihmeen helppoa tämä odotus! Käyn joogassa, salilla ja uimassa. Vietän kokonaisen päivän rapujuhlissa - kaupoisa käyden, ruokaa laittaen, iltaa istuen. Suurta osaa ajasta en muistaisi olevani raskaana, jollei aihe pompsahtaisi keskusteluun jostain syystä vähän väliä. Ymmärrän hieman paremmin, mitä sukkapuikkokivut tarkoittavat. Mies huolestuu, kun välillä suustani pääsee ai saakeli. Mutta ei hätää, vauva se vaan hieroo kallonsa luota lantiomaljan hermopäitä vasten. Synnytys tuntuu kaukaiselta ajatukselta, mutta toisaalta tiedostan, etten välttämättä pääse viikkoon 40 saakka näissä raskausviikkomerkinnöissäni.

Raskausviikko 39 En usko, että synnytän koskaan. Vauva tuntuu kaukaiselta ajatukselta, eikä minulla oikeastaan ole mitään tuntemuksiakaan jo totuttua möyrimistä lukuunottamatta. Siivoan tuntitolkulla, käydään kolmetuntisella kävelyllä sunnuntain kunniaksi. Synnytysveikkaukseni (38+3) osoittautuu vääräksi. Käyn hieronnassa. Toisaalta herään joka aamu ajatukseen: "Eipä se alkanut vieläkään."

Raskausviikko 40 Voin fyysisesti aivan yhtä hyvin kuin ennnekin. Käyn salilla, joogassa ja pitkillä kävelyillä. Nukun seitsemän tunnin unia putkeen. Silti pää alkaa hajota. Parin itkuisen illan jälkeen tunnistan itsekin oman koomisuuteni ja annan miehelle luvan niin halutessaan majoittua hotelliin siihen asti, että lähdetään synnyttämään. Ei onneksi tarttunut tarjoukseen. Jos hormonien heilahteluja ja kiihtyviä "Joko?" -kyselyjä ei lasketa, on raskaudessa ehtottomasti vaikeinta sukkahousujen pukeminen siihen toiseenkin jalkaan. Kohdistamme laskettuun päivään turhan isoja odotuksia - mahdollisella seuraavalla kierroksella merkittäneen omaan kalenteriin vain aika, jolloin äitiyspoliklinikalle tulee olla yhteydessä yliaikaiskontrollin merkeissä.