38+3 - armotonta pesänrakennusta

..joskaan ei niinkään itselläni, vaan miehellä. Ilmeisesti se antaumuksellinen taloudenhoito, jota pitkin viikkoa suoritan, ei miehen mielestä riitä ylläpitämään kotia, kodin siiteyttä ja ulkoasua riittävällä tasolla.

Niinpä meillä pyöriteltiin huonekalut ympäri muutama päivä sitten.

Tänään huushollauksen seurauksena olikin sitten siivouspäivä - jostain syystä sohvien alta paljastui pölyä ja ruokapöydän alta leivänmuruja. Kaikki alkoi ihan viattomasti - mies oli ajatellut imuroida, kun tietää minun inhoavan imuroinnin ääntä. Noh, sen sijaan, että olisin karannut mammajoogaan hurinaa pakoon, päätinkin sitten pestä vessan sillä välin. Ja kun miehen imurointi jatkui aina vaan, enkä voinut vain olla kotona toisen siivotessa tekemättä itse mitään, ajattelin pestä vähän lakanapyykkiä. Ja siinä nyt ei pitkään kestänyt. Kaivelin siivouskaappia, löysin uuninpesuaineen. Uuninpesuaineen vaikuttaessa ja miehen edelleen imuroidessa, en mahtanut itselleni mitään, vaan aloitin lattioiden luuttuamisen. Mies sai lattioiden lisäksi sohvatkin imuroitua, mutta ei raskinut olla tekemättä mitään minun pestessäni lattioita, vaan alkoi kantamaan tavaroita vintille ja ja kellariin, ja tavaraa vintiltä kellariin. Sain lattian luututtua ja uunin pestyä, mutta mies jatkoi tavaroiden sortteerausta. Kauhea kierre - aloin hosua ympäri asuntoa rätti kädessä. Keittiön kaapit, ruokapöydän tuolit ja kaikki ovet saivat kyytiä. Viherkasvit pääsivät suihkuun, minä aikana mies sai tavararallin päätökseen. Leikkelin viherkasveista kellastuneita lehtiä pois ja mies mittaili listan päälle tulevan johdot kätkevät kaapelikotelon tarvetta. Pitkälle iltapäivään kestäneen huitomisen jälkeen oltiin vihdoin yhtä aikaa valmiita.

Mutta riitikö tämä? No ei.

Sitten pitikin nimittäin päästä rautakauppaan ja ruokakauppaan. Kotiin palattuamme mies alkoi koteloida sähköjohtoja ja minä aloin täyttää ja paahtaa kaslerrullaa ja pilkkomaan uunijuureksia, koska kyllähän nyt lauantai-iltana pitää olla vähän kunnianhimoisempaa ruokaa. Mies jatkoi kaapelointia, minä tein suklaakeksitaikinaa pakkaseen. Nyt, kymmentuntisen lauantaihuhkinnan jälkeen istutaan vihdoin yhtaikaa sohvalla. Kohta päästään syömään.

Ja mikä on päivän saldo? Helvetisti ruokaa, suht siisti koti ja yksi vaivainen harjoitussupistus. Vähän vierasvaraa, jos joku haluaa nähdä meitä vielä synnytyksen jälkeen. Takaraivossa aavistuksena kalvava käsitys perheen työnjaon viisikymmentälukulaisuudesta. Vino huvittuneisuus siitä, että illmeisesti synnytystä edeltävä pesänrakennusvietti iskee myös miehiin. Ja siitä, että perheenlisäys ajaa tällaiset mukaliberaalit emansipoituneet modernit tasa-arvoihmiset syvälle uuskonservatismin suohon. Telkkarista tulee urheiluruutu, taidan avata miehelle oluen. Voihan perse.