Yhdes koos

Koska tämä blogi on toistaiseksi mitä suurimmassa määrin raskausblogi, niin kerrottakoon päivän uutiset: täällä ollaan vielä yhdessä läjässä. Elättelen kuitenkin toiveita siitä, että jossain vaiheessa päsen laajentamaan vauvablogi- ja perheblogigenreihin. Ja ehkä hormonitoiminnan aikanaan normalisoituessa ja elämänpiirin ehkä laajetessa taas vaihteen vuoksi ulospäin, saatan joskus tulevaisuudessa kirjoitta - taivas varjele - ihan jostain muustakin!

Vauvakutsuilla oma veikkaukseni syntymäajasta oli 10.10. - oman isomummoni ja tietty Aleksis Kiven kunniaksi. No sehän meni sitten kirkkaasti metsään. Itse asiassa tällä hetkellä ei tunnu siltä, että tämä vauva olisi syntymässä koskaan. Tuntemuksia ei ole niin minkäänlaisia - ei supistuksia, puristuksia, kiristyksiä tai vihlomisia.

Olkoon. Tulkoon kunhan on valmis. Ei täällä ole mitään hätää, eikä mitään kunnollista syytä, miksi en voisi olla raskaana vielä viikkoa, kahta tai kolmea. Oikeastaan minulla on vain kaksi ei-niin-kunnollista syytä, miksi vauva saisi syntyä mieluummin syntyä ennemmin kuin myöhemmin.

Ensinnäkin olisi kivempi synnyttää reilu kolmikiloinen pötkylä kuin, let's say, lähemmäs viisikiloinen. Jotenkin kuvittelen, että pienemmistä vauvoista selviää pienemmin repeämin. Eikä vatsanahkakaan ehtisi venyä ihan palautumiskelvottomaksi. Se on kuulkaa viikko ja pari-kolmesataa grammaa - kyllä se varmaan synnytyskanavassa joltain tuntuu.

Ja toiseksi, jos vauva antaa odottaa itseään ja syntyy ennakoitua isompana, menee kaikki lipastosta löytyvät söpöt pienimmät vaatekerrat hukkaan. Olisihan se nyt kurjaa, olla ensin raskaana ja sitten punkea ulos keskikokoinen kahvakuula, jonka joutuu heti pukemaan jos ei nyt ihan misssixtyihin (tai moderniin vastineeseen, en ole ajantasalla), niin ainakin johonkin glitterkuvioituun minnihiiripaitaan.

Sanoinhan, että syyt eivät ole parhaasta päästä.

PS. Hautomoblogiin oli tänään löydetty Googlen kautta hakusanayhdistelmällä "paska raskaus". Tuotin varmaan pettymyksen, mulla on nimittäin aika kivaa.