40+2 ja odotus jatkuu

Tilastollisesti on todennäköisintä, että vauva syntyy syntyy tänään. Raskautta on nyt mennyt 40 viikkoa ja 2 päivää - normaalijakaumaa noudattelevan syntymäkäyrän huippu ajoittuu ilmeisesti tähän kaksi päivää lasketun ajan jälkeen.

Fakta on, että mistään ei (kai?) voi päätellä synnytyksen olevan tänään yhtään sen lähempänä kuin esimerkiksi eilen tai vaikka kolme viikkoa sitten. Viime viikon lopulla kaivoin tosin parina iltana kaurapussin esille, kun alaselkää jomotti niinkuin yleensä kuukautisten ensimmäisenä päivänä. Ja eilen illalla ehdin juuri kuulostella mahaa ja miettiä, että onkohan tämä sellainen tunne, jota voi kutsua poltoksi, kun nukahdin. Yöllä joko näin unta tai sitten en, että kohtu olisi aina kovettunut kun könysin kiinni mieheen. Rakkaushormoni oksitosiinihan se siinä. Rinnat saattavat olla hieman arat, tai sitten eivät. Maha saattaa olla vähän sekaisin, mutta tuskin enempää kuin normaalistikaan silloin tällöin.

En siis osaa yhdistää mitään oireita tulevaan, mutta huomaan silti olevani vähän pettynyt kun aamulla heräänkin taas kuivien lakanoiden välistä. Samantyyppisiä odotuksen ja pettymyksen fiiliksiä liittyy jokaiseen vessassa käyntiin - taaskaan housusta ei löydy mitään tavallisuudesta poikkeavaa.

Tunnelma vaihtelee satunnaisesta iltaitkuisuudesta tyynen rauhalliseen seesteisyyteen. Pääasia on, että lapsi potkii vieläkin villisti. Suhteellisen tärkeätä olisi varmaankin myös, että saisin pidettyä itseni erossa suklaasta, suklaakekseistä ja porkkanakakuista. Hah, no jossain pitää joustaa. Makeanhimo on itse asiassa nostanut päätään parin viime viikon aikana. Voi johtua osittain siitä, että nyt äitiyslomalla herkutteluun on aikaa ja mahdollisuus - toisaalta tykkään ajatella, että kroppa kerryttää vielä hiukkasen vararavintoa tulevia koitoksia ja jälkeläisen ruokkimista ajatellen.

Aloitin esseen kirjoittamisen, mutta en juuri edisty. Voi olla, että palauttamaton koulutyö on nyt synnytyksen tiellä. Ehkä tsemppaan ja testaan tämänkin oljenkorren.