Vinkkejä äitiyslomailuun

"Ajan tappaminen" on sekä kielellisesti että käsitteellisesti ehkä maailman surullisin ilmaisu. Ajan tappaminen, wishing time away, on samaa kuin toivoisi kuolevansa nopeammin. Makaaberia, mutta siltähän se kuulostaa. Joka hetkestä pitäisi nauttia, elää koko ajan täysillä.

MUTTA: 41. raskausviikolla ei välttämättä jaksa. Huomaan tekeväni asioita lähinnä siksi, että ilta tulisi aikaisemmin, tai että odottelu päättyisi. Joistakin jutuista (Civilization IV:n pelaaminen helpoimmilla mahdollisilla asetuksilla, kiukuttelu, suklaan syönti) tulee lähinnä mälsä olo, mutta joitain juttuja tekee mielellään kun kerrankin on aikaa. Listaan alle parhaita en ajantappo- vaan itsensäviihdytysvinkkejä.  Olkaa hyvät!

1) Päiväunien nukkuminen. Syntistä, herkullista, ihanaa! Mennä sänkyyn pötkölleen lukemaan kirjaa kun ulkona paistaa aurinko, antaa silmäluomien alkaa painaa, luopua kirjasta kun rivit alkavat hyppiä silmissä. Havahtua puolen tunnin päästä, kääntää kylkeä ja jatkaa. Herätä suu tahmeana, kuolaa poskella ja pää tukkoisena. Ja siitä huolimatta nukahtaa illalla ihan normaaliin aikaan, normaalin väsyneenä. Parhautta!

2) Synnytyksenkäynnistysvinkkien googlaaminen ja toteuttaminen. Ja ne kolme ässää voi puolestani tunkea hanuriin, kaikki siihen viittaavat vinkit tuli korvasta jo raskauden puolivälissä. Pannaan jos panettaa. Sen sijaan vaikka omien nännien stimulointi läppärin tai telkkarin ääressä on aivan mahtavaa - synnytys ei välttämättä käynnisty, mutta mies hämmentyy satavarmasti, mikä on jo vaivan väärti. Slaavikyykyn sen sijaan hylkäsin sen aiheuttamien hyvin - kröhöm -  proosallisten vaivojen vuoksi. Nämä ansainnevat lähitulevaisuudessa ihan oman postauksensa, heti kunhan kehtaan.

3) TV-viihdesivistyksen kerryttäminen. Tipahdin kärryiltä noin vuosien 2007-2010 välillä. Nyt olen vihdoin alkanut päästä niskan päälle, lähinnä katsomalla Mad Meniä. Nyt vasta ymmärrän, miksi kapeat solmiot ja Kuuban kriisin aikainen estetiikka nousi isoksi hitiksi kauppispiireissä vuoden 2008 tienoilla. Tätä vauhtia olen ajan hermolla viimeistään nimiäisiin mennessä.

4) Leipominen. Ja leipomusten syömisen välttely, eli vieraiden kutsuminen kylään eli kahvittelu. Parasta tässä on paitsi seura, niin myös miehen into imuroida AINA ennen kuin meille tulee vieraita. Pois kotirouvan huono omatunto tekemättömiin kotitöihin liittyen (Mad Menistä saa paitsi muotivaikutteita, niin myös typeriä ideoita omasta roolista) - meillä on siistiä suunnilleen aina kun joku tulee kylään. Jos tulet kylään, ja löydät pölykissan, olet a) joko tullut ilman, että mies olisi ehtinyt reagoida b) tai osa meidän lähintä sisäpiiriä.

5) Kävelyt. Takki auki, koska maha ei mahdu enää minnekään, ja aurinkolasit päässä, koska aurinko paistaa enkä jaksa meikata. Hanujen ruskakuvien ottaminen ja lähetteleminen omille vanhemmille, toimistossa istuvalle miehelle, anopille ja Instagramiin. Saatteeksi teksti: "Raskaus ei ole sairaus" tai "Kylläpä kelpaa lomailla"  tai "Hakisinko vielä toisen kahvin?".

6) Laadukas mutta kevyt kirjallisuus. Tai syvällinen, mutta gerbiilin keskittymiskyvylle sopivaksi paketoitu. Kotimaiset alle 200 sivun mittaiset ihmissuhdeproosateokset uppoavat hurjan hyvin. Kiitos mm. Jussi Valtonen, Riikka Pulkkinen ja Tina Lundán. Ja kiitos keskittymiskyvyn universaali heikkeneminen, minkä johdosta tarjolla on muutakin kuin tiiliskiviä.

Tuleeko muita mieleen? Aikaa tässä on nimittäin varmaan jouluun asti, jos lapsentahtisesti mennään.