Täyttyy nämä päivät muustakin kuin päiväunista, mammakahvittelusta ja rauhallisesta liikunnasta. Tänään olen muun muassa:
- Viimeistellyt vauvan viltin. Siis päätellyt loput langat ja prässännyt neuloksen. Saatan olla viltistä ylpeämpi kuin mitä olen kuvitellut voivani lapsesta koskaan olla.
- Pessyt samat paidat kahteen kertaan, erilaisia tahranpoistokeinoja kokeillen. Enimmäkseen miehen paitoja tietenkin. Jos en voi itse tehdä työtä, mistä maksetaan, niin voin ainakin tukea perheenpäätä hänen urallaan. 1950-luku ei ole koskaan tuntunut näin kotoisalta.
- Paahtanut pellillisen granolaa. Siemeniä, hiutaleita, jyviä, mausteita, sokeria, öljyjä pannulle ja purkkiin. Koti tuoksuu kivasti pullalta. Mies tykkää, vaikkei granolan ystävä olekaan.
- Värjännyt kulmakarvat. Kotona. Itse. Tavallaan helppoa, ainakin jos ei välitä pienestä epäsymmetriasta. Nopeata ja halpaa se ainakin oli.
Onpa kertakaikkisen emansipoitunut olo. Näin elää itsenäinen nainen. Ja just tällaisen roolimallin haluan meidän tyttärelle tarjota. Pitää vielä kysyä mieheltä lupa. Tirsk.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anna tulla vaan!