Aamulla väsytti vietävästi. Siis niin paljon, että päätin käyttää kallisarvoisia saldotunteja ja ottaa aamiaisen jälkeen vielä pienet nokoset. Fillaroin töihin kuuden kilometrin päähän kymmenen maissa. Töissä vaihdoin ylleni sukkahousut (joissa on näköjään silmäpako, eissss), trikoohameen ja suuresti rakastamani Marimekon Ilma-paidan. En voi käsittää, miksi odotin niin kauan ennen kuin vihdoin ostin paidan! Ehdoton lemppari!
Tuntuu siltä, että maha ei kasva ikinä. Olen edelleen vain epämääräisesti vyötäröltä hieman levinnyt, mutta vielä näin viidennelläkään kuulla en näytä raskaana olevalta, jollen syö kiloa vesimelonia ja anna keskivartalon kontrollin pettää. Mahan litteys jopa harmittaa. Googlailen lohdukseni muiden litteävatsaisten ensiodottajien raskausviikkoja. Välillä kuvittelen, että mahassa tuntuva pieni muljahtelu ei tulekaan suolenmutkasta vaan jostain kohdun uumenista. Eilen herätin tulevan isän aamulla kokeilemaan kovaa palluraa, joka ilmestyi mun navan alla kun käännyin kyljeltä selälleni. Olen ihan varma, että pikkuinen tuli pintaan moikkaamaan.
Pesänrakennusvietti nostaa päätään. Meidän on ihan pakko saada ostettua HETI tai ainakin PIAN vauvan - sisustukseen sopiva, tietty - köllimispeitto, jonkinlainen babynest -patjakäärö sekä kantoliina. En ole ihan varma, miksi kantoliina pitää saada samantien. Mökkireissun sijaan jään viikonlopuksi Helsinkiin, että ehditään siivota ullakko, tuoda kesävaatteet alas ja viedä talvivaatteet ylös ja toivottavasti kierrellä vauvanvaatekirpputoreja.
Toivon varovasti, että pahimmat tunnekuohut (lue: vitutus) olisivat nyt laantumaan päin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anna tulla vaan!