Ajatuksia hallituskokoonpanosta

• Kansainvälinen lehdistö uutisoi hallituksenmuodostaja ehdokas Sipilän eilen esittelemän hallituskokoonpanon euroskeptisyyskärjellä. Sama näkökulma toistuu useassa tiedotusvälineessä. Voidaan palata asiaan neljän vuoden päästä, mutta en vilpittömästi usko perussuomalaisten enää hallitusvastuussa toistavan kriittisimpiä äänenpainojaan. Suomen EU-profiili on melkein kaksikymmentä vuotta - siis koko jäsenyyden ajan eurokriisiaikoja lukuunottamatta - rakentunut yhteistyökykyisyyden, maltillisuuden ja yhtenäisyyden tavoittelun varaan enkä usko hallituspuolue perussuomalaisten kykenevän tai merkittävästi edes haluavan vesittää Suomen integraatiomyönteistä maakuvaa.

• RKP:n ja Carl Haglundin selkeäsanaisen puolustuspolitiikan ja sujuvien vaalitenttiesiintymisten siivittämä noste ei riitä siloittamaan tietä hallitukseen. Pitkän hallitusvastuuputken katkeaminen on tervettä demokratiaa, minkä lisäksi se parantaa huomattavasti oppositiotyöskentelyn mielenkiintoisuutta. Miten ja missä kysymyksissä RKP profiloituu? Arvokartalla  RKP sijoittuu muiden oppostiopuolueiden kanssa samalle liberaaliuden tasolle, joskin huomattavasti oikeammalle. Oliko kielikysymyksen aiheuttama juopa perussuomalaisten kanssa pääsyy oppostioon jäämiseen ja tuleeko oppositiopolitiikka rakentumaan tämän ympärille, vai löytääkö liberaalipuolue RKP riittävän tukevan yhteisen arvopohjan vihervasemmiston kanssa haastaakseen hallituksen sosiaali-, tasa-arvo- ja ympäristöpolitiikan?

• Kristillisdemokraatit jäävät pois konservatiivisesta oikeistohallituksesta.  Hallitus-oppostio -jako näyttäisi vahvistavan jo vaalituloksen luomaa arvopohjaista polarisaation tuntua Suomen poliittisessa kentässä. Kristilliset sopisivat profiililtaan hallitukseen kuin nenä päähän. Poisjäännin voi selittää joko rumalla vaalitappiolla, Sipilän halulla pitää hallitus tiiviinä tai edellisten yhdistelmällä.