Kuinka olla juomatta - salailun ABC

Harjoittelin alkuraskaudesta viikkokausia juomattomuuden peittelyä. Aikamoinen haasta ottaen huomioon, että olen harvoin sanonut ei hyvälle viinille, kuohuvalle skoolailulle tai oluelle seurustelun lomassa. Accepted. Salailun syy ei niinkään ollut keskenmenon pelko, sillä katsoisin voivani kertato lähipiirille myös surulliset uutiset, vaan oma epävarmuus ja liki täydellinen todisteiden puuttuminen - ensimmäisen kolmen kuukauden ajan mun oli uskottava apteekin raskaustestiä, joka näyttää kinder-munasta tulleelta kuumemittarilta. Tämän lisäksi on myönnettävä, että on ollut huippukivaa kasvattaa meidän omaa salaisuutta mahassa ja mun mahaa salassa, niin pliisulta kuin tämä kuulostaakin. Oli syy mikä hyvänsä, niin koska tällä kokemuksella pidän itseäni alan ammattilaisena, listaan käyttämäni keinot ja kikat tapahtumalajeittain alle.

• Illanvietto omassa kodissa. Kaadoin itselleni alkoholittoman GT:n (eli pelkän T:n) ennen vieraiden tuloa, nappasin lasiin kauniin kurkkusiivun ja jääpalat helisemään. Vieraille tein ehtaa tavaraa. Pöytään käydessämme kaadoin itsellenikin viiniä ja kohottelin lasia huulille säännöllisin väliajoin juurikaan juomatta. Jätin refillit väliin.
• Mökkireissu. Jonkunhan sitä täytyy olla kuskina, right? Sitä paitsi, seuraavana päivänä pitää pystyä purjehtimaan, ja se ei ole krapulassa kivaa.
• After work viinibaarissa. Tämä oli paha rasti. Tilasin viiniä lasillisen ja kostuttelin siinä huulia. Istuttiin puolisentoista tuntia pienellä porukalla. Lähtiessä yksi seurueesta totesi, että sulle ei sitten maistunut. Totesin, että gewurtztraminer ehti lämmetä. Katinkontit, näin ei ole koskaan käynyt. Toimi silti.
• Työlounas. Kieltäydyn viinistä, mutta niin teki moni muukin. No biggie.
• Kaverin synttärit. Skumppalasi käteen. Ketään ei kiinnosta muiden lasien kyttääminen, paitsi ehkä juhlijoiden äitejä, jos sattuisivat olemaan paikalla.
• Vaalivalvojaiset, voileipäillallinen omassa kodissa. "Olen kohta kolmekymppinen ja yhdestäkin annoksesta saa pienin pöhnän." Mun kiltti ja lapseton ystäväpiiri ei kyseenalaista.

Näiden menestystarinoiden lisäksi puoleentoista kuukauteen mahtuu myös yksi vähän epäonnisempi salailukerta, josta uskon saavani kuulla vielä myöhemmin.

• Tyttöporukka, yksi vastasyntynyt, kylässä. Kukaan ei nauti alkoholia, mutta mun yllättävän tarkat kysymykset kohdunsuun avautumisesta ja imetystyynystä sekä epämääräisyys tulevan työkomennuksen suhteen herättävät epäluuloa. Valehtelin päin naamaa. 

Oikeasti varmin tapa peitellä lienee se, että on kaveripiirin ensimmäinen ja muuttamassa ulkomaille työn perässä. Ei nimittäin tule muille ensimmäisenä mieleen, että alkaisi pyöräyttämään lasta.

Mitä muuta sitä voisi tehdä yksityisyyttään varjellakseen?