Toisella neuvolakäynnillä katsastettiin hemoglobiiniarvot. 110. Ei sinällään vielä hälyttävää, mutta kun normaaliarvo on aina ollut 135 luokkaa, minkä jälkeen pudotusta tuli parissa viikossa 122 -> 110, nappasin työmatkalle lähtiessä lentokentän apteekista mukaan rautatabletteja. Nyt sitten odotellaan sekä supermiesmäisten voimien palautumista, tummien silmänalusten taianomaista vaalenemista, poskien punakoitumista ja pahamaineista raskausummetusta. Jos mahakin alkaisin vihdoin kasvaa.
Influenssa:
Sairastin influenssan juuri sillä viikolla, kun en ollut vielä osannut ottaa etomisesta niskalenkkiä. Tähän asti raskausajan kauhein kokemus oli sporamatka töistä kotiin ruuhka-aikaan, kuumeen noustessa kovaa vauhtia kohti neljääkymmentä ja mahan tehdessä voltteja joka täräyksellä. Jäin heikosta voinnista johtuen ja heikosta voinnista huolimatta sporasta kesken matkan.
Etomisen selättämisen ohella mulla oli sairastaessa aikaa katua ensihätään nauttimaani paracetamolia (ei suositella raskaana oleville) ja selvittää googlesta, mitä sairastaminen alkuraskaudesta saa aikaiseksi. Ilmeisesti typeryyttä.
Sängyn pohjalla vietetystä viikosta jäi siis käteen superheikko yleiskunto, pelko lapsen jäämisestä luokalle ja tapa hamstrata suolakeksejä yöpöydälle.
Liikunta:
Influenssaa lukuunottamatta tällä saralla menee aika hyvin. Pulla uunissa on pakottanut muutenkin huolehtimaan välipaloista ja tasaisemmasta energiansaannista, mikä taas puolestaan saa aikaan sen, että töiden jälkeenkin jaksaa käydä uimassa tai suunnistamassa. Työmatkapyöräily tuntuu hyvältä. Erityisesti verrattuna kesää kohti hiestyviin ruuhkisporiin, jotka ainoina paikkoina saavat mut tuntemaan lievää raskauspahoinvointia.
Lajivalikoima on pysynyt ihanan monipuolisena, eikä mun ole vielä tarvinnut kokeilla vesijumppaa. Tennistä olen vielä toistaiseksi pystynyt pelaamaan ihan mainiosti - mikään paikka ei vielä hölsky. Joogatessa taaksepäintaivutukset kiristävät mahaa vähän ikävästi, joten olen ottanut ne kevyemmin. Juoksukunto on harmillisen heikko - syytän tästä sekä influenssaa että hemoglobiinin laskemista - mutta käyn silti lyhyillä ja kevyillä lenkeillä. Purjehtia aion niin pitkälle kuin vain pystyssä pysyn. Tosin veneessä yöpymisen suhteen olen aika epävarma, koska uskon muuttuvani varsin mukavuudenhaluiseksi ennen pitkään.
Ikuisena optimistina ilmoittauduin golfin alkeiskurssille. Voiko swingissä osua mailan varrella itseään mahaan? Ja jos voi, niin miten kaikki pulleat eläkeläiset pärjää lajissa?
 |
| Raskaana olevan naisen swingi. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anna tulla vaan!