Meidän lapsesta tulee nimittäin reipas, söpö ja iloinen. Syntyessä se näyttää vähän hassulta, mukiloidulta mongolimummolta, mutta ihan sanoinkuvaamattoman söpöltä. Ei nyt ehkä varsinaisesti miltään sirolta pikkuprinsessalta, mutta ei me mitään keijukaista tilattukaan. Kaunis ehtii olla sitten aikusienakin, pienenä on tärkeämpää olla nauravainen ja hellyyttävä.
Vauvana lapset on söpöjä vuoden ympäri, usein vielä taaperonakin. Niin meidänkin. Toivottavasti meidän lapsesta ei kouluiässäkään tule mitään haaleasilmäistä olmia - onneksi sitä kiinnostaa ulkoleikit ja liikunnalliset harrastukset enemmän kuin playstationit ja tietokoneella niska kyyryssä jumittaminen. Ehkä me miehen kanssa aletaan rahastoida jo nyt varoja vuotuisia alppimatkoja tai etelänlomia varten, jotta saadaan myös esimurrosiässä lapselle terve väri kasvoille ympäri vuoden ja että suunnilleen ala-asteen loppuun päästäisiin ilman suurempaa meikkaustarvetta. Siitä eteenpäin se huolehtiikin jo itse omasta söpöydestään.
Luonne meidän vauvalla voi kieltämättä olla vähän vaativa, ehkä jopa narsistinen - vanhemmatkaan eivät ole mitään seinäruusuja ja mielipiteitä on vaikka muille jakaa. Uskon meidän kuitenkin kestävän temperamenttia hyvin. Sen sijaan on tärkeintä, että lapsi ei ole vässykkä - siis tahdoton emmätiedä-katsonvarpaisiin-leikinmieluitenyksinnurkassa -tyyppi - vaan menee ja tekee reippaasti, vaikka sitten itseään vähän teloen ja päälle puhuen. Otetaan sitten yhteen ja opetellaan.
Riippumatta siitä, mitä mieltä vauva on vieraista ihmisistä, se pääsee olemaan muiden hoidettavana ihan riittävissä määrin. Niinpä meidän vauva ei kauheasti vierastakaan, sillä siihen meillä ei vaan ole varaa. Taaperonakaan lapsi ei ole moksistaan vanhempien työmatkoista, vaan tulee antamaan pusun ja halin kotiinpalaajalle ja sanoo: "Ihanaa kun tulit takas!".
Lisäksi meidän lapsi nukkuu pienestä pitäen hyvin. Ja paljon. Pari kuukautta voidaan opetella rytmiä, mutta pääsääntöisesti meidän vauva herää iloisena, itkee lähinnä nälissään ja nukahtaa omia aikojaan. Kun vauva kerran yössä herää, kelpaa mahan täytteeksi yhtä lailla rinnasta kuin pullostakin annettu maito.
Ja automatkoja, lentämistä ja kärrylenkkejä meidän vauva suorastaan rakastaa. Ja pukeutuu vanhempien valitsemiin vaatteisiin niin pitkään kun asuu kotona - näin meillä vältetään pinkit painoprinttirinnuksiset Disney-puserot ja soivat glitterlenkkarit.
Hirveän fiksu meidän vauvan ei tarvitse olla. Ei ainakaan niin fiksu kuin mitä me miehen kanssa ollaan. Ennemmin soisin, että lapsi olisi iloluontoinen hupakko. Tenniksenpelaaja, joka ei turhaan murehdi huomista saati sitten eilistä. Lukemaan oppii koulussakin. Minulle riittää, kunhan lapsi älyää olla jäämättä auton alle. Ja älyää rakastaa vanhempiaan ehdoitta, ainakin sinne murrosikään asti, ja mielellään sitten taas sen jälkeen.
Onpa kiva valmistautua lapsen syntymään, kun tietää mitä odottaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anna tulla vaan!