Neuvoja ja "neuvoja"

Kyseenalaistaminen raskausaikana, ainakin näin ekalla kierroksella, on ihan satumaisen vaikeaa! Sitä huomaa viikkotolkulla tehneensä jotain sen takia, kun sanotaan, että se auttaa johonkin, siis vaivaan mitä ei välttämättä edes ole. Ja sitten yhtäkkiä havahtuu siihen, että eihän tämä ollut ongelma alunperinkään.

Ehkä musta hiljalleen tulee spontaani heittäytyjä-äiti, vaistovanhempi ja chilli boheemi.

Enkä vaikka

a) vuoraa itseäni nukkumaankäydessä tyynyillä joka puolelta vain siksi, että niin pitäisi ehkä saada parempi nukkumisasento, kun nukkumisasentojen kanssa ei missään vaiheessa ole ollut ongelmaa. Tuloksena on väljempi, kevyempi ja vähemmän hikinen olo öisin.

b) korota patjaa jalkopäästä nestekiertoa parantaakseni, kun aamuturvotus ei missään vaiheessa ole ollut ongelma. Yölliset jalkakrampit sen sijaan loppuivat kun seinään kun raivopäissäni kiskoin sohvatyynyt patjan alta pois ja palasin nukkumaan vaakatasossa.

Neuvot stadikauinnin vaaroista ("tulee potkuja mahaan"), pyöräilystä ("kaveri kaatui, sikiö sai infarktin") ja lisääntymisestä ylipäänsä ("siis tosi moni kaveri on meinannut kuolla synnytykseen") sen sijaan onnistuin sivuuttamaan ilman suurempaa itsetutkiskelua.