Oliko se potku?

Jo viikon taikka pari olen ounastellut, että suoliston paikalla tuntuvat muljahdukset eivät välttämättä johdukaan, ainakaan kaikki, mozzarellapastasta tai raparperipiirakasta. Ensimmäisen kerran uskalsin olla varma vasta pari päivää sitten. Nyt asiasta ei ole enää epäilystäkään - vauva liikkuu.

Kuva: Matti Pikkujämsä

Miltä sikiön liikkeet sitten tuntuvat?

Ensimmäiset liikkeet suunnilleen raskausviikolla 18 tai 19 tuntuivat siltä kuin mahassa olisi hieman muljahtanut. Ikään kuin suolet olisivat hieman vaihtaneet paikkaa tai joku pieni lihasjännitys rauennut.

Seuraavat havainnot tein varmaan viikolla 20, kun illalla nukkumaan käydessäni mahasta tuntui tasaista koputtelua muutaman sekunnin välein. Navan vieressä ikäänkuin sykähti. Saman tyyppisiä rytmihäiriöisiä sykähtelyjä on tuntunut sittemmin enemmänkin - välillä olen pakottanut itseni tsekkaamaan, että kyseessä ei ole oma pulssini.

Viime päivät hentoja liikkeitä onkin sitten tuntunut jo liki päivittäin, parhaiten takakenossa istuen tai selälläni maaten. Yleensä unohdan koko asian liikkeiden välillä, ja kun taas havahdun pikkuisen käännähtelyyn, kuvittelen liikettä tapahtuvan jatkuvasti. Voisin viettää tuntikausia omassa kuperkeikkakuplassani värähdyksiä tunnustellen. Välillä innostun vähän liikaakiin ja päädyn painelemaan mahaani, että sikiö taas pyörähtäisi. Voi pientä sikiöparkaa. Äiti ei oikein malta olla muiluttamatta pikkuista.

Tätä on odotettu; elonmerkkejä ja vuorovaikutusta nimittäin.

Uskomatonta, että mun mahassa elää pieni ihminen. Meidän pikkuinen siellä valmistautuu syntymään.