Teoria lantion koosta, raskaudesta ja ulkonäöstä sekä äitiysvaatepohdintaa

Minulla on teoria lantiosta, raskaudesta ja ulkonäöstä.

Jos odottava äiti on kapealanteista sorttia, jolla maha pullahtaa suoraan eteenpäin viikolla 14, on helppo näyttää kuumalta ja hedelmälliseltä pallomahalta. Kaikki odottavat julkkikset edustavat tätä tyyppiä, samoin yleensä ottaen langanlaihat ja syntymäsirot naiset. Raskausvaatteina voi tällöin käyttää kapealahkeisia mammahousuja, söpösti pingottavia trikoomekkoja, kauniisti mahan kohdalta väljiä silkkitunikoja tai vaikka matalavyötäröisiä hameita ja napapaitoja. Maha on söpö alusta alkaen, eivätkö ulkopuoliset voi vastustaa sen taputtelemista.

Jos sikiö mahtuu sen sijaan kasvamaan lantiomaljassa (keksin ehkä juuri itse fysiologisen termin, hurraa!), ja kroppa vain leviää ympäriinsä, on paljon vaikeampi näyttää raskaana olevalta sen sijaan että näyttäisi vain lihoneelta. Nämä odottavat äidit päätyvät piilottelemaan tasapaksua olemustaan, jatkamaan normaalihousujen käyttöaikaa kuminauhavirityksin ja kaivamaan kaapin pohjalta aina vaan väljemmillä leikkauksilla varustettuja kaapuja, koska ei äitiysvaatteita kannata ostaa ennen kuin maha pullahtaa.

Nokkela lukija ehkä päättelikin jo yltä, kumpaa lajia tämä hiljalleen happamoituva pitkänhuiskea tasapaksu pötkylä edustaa. Viimeksi tänään pohdin lounaalla, että mun kohtu on varmaankin levinnyt suhteellisen tasaiseksi kerrokseksi koko keskivartaloon - sen verran kuorrutusta maltillisesta painonnoususta huolimatta olen kerännyt. Kesän alku saa aina aikaiseksi jonkin asteisen vaatekriisin; tänä vuonna tuo vaatekriisi on normaaliin verrattuna eksponentiaalinen. Edellisten kesien niukkoja vaatteita ei voi kuvitellakaan käyttävänsä, mutta mieli haraa vastaan uusien hankkimista pohtiessa.

Viimeiset pari kuukautta olen kulkenut niissä vaatteissa, mitkä vielä mahtuvat päälle, vuodenajoista tai nuoreekkaasta tyylikkyydestä sen suurempia välittämättä. Kesäkuun alku ja ihmisten kellontarkka siirtyminen kevyen elegantteihin kesähepeniin jäätävistä lämpötiloista huolimatta sekä Nizzan matkalta mieleenpainunut välimerellinen eleganssi ovat havahduttaneet minut huomaamaan, että vaatevarasto on päivityksen tarpeessa. Tuota päivitystä on nyt lykätty vauvamahaa, ja kesähelteitä, odotellessa jo jonkin aikaa.

Vielä kuukausi sitten olin optimistinen pukeutumisen suhteen. Välillä olo alkoi olla luovuttanut. Kävin parin viikkoa sitten tsekkaamassa Helsingin keskustan äitiysvaatetarjonnan, haaveissa yhdet vaaleahkot boyfriend-farkut ja yksi sievä trikoomekko. Surkeaa. Nyt laitan kaiken toivoni nettikaupan varaan - tilasin pari päivää sitten muutaman vaatteen hinnalla, jota ei harmita maksaa vain hetken käytössä olevista hetaleista. Jos kaikki nyt tilattu näyttää päällä niin hyvältä, että ne myös pidän, on mun varmaan hankkiuduttava toistekin raskaaksi.

Kapealahkeiset valkoiset farkut - ei boyfriendit, mutta vähän rennommat silti.

Nilkkapituiset työhousut.

Tummansninen turtleneck.

Perussininen trikootoppi. Tykkään sinisestä.

Tykkään myös kaikesta läpikuultavasta ja valkoisesta. Voi olla että käsinpetävä mesh jääkin sitten muutamaksi vuodeksi vähemmälle käytölle.

Superperustrikoomekko töihin.

Väriä! Minulla! Toivottavasti Nizzan rusketus on kestävää laatua.

Voin vain kuvitella, miten napa, pikkarit ja raskausarvet paistavat tästä loppusuoralla läpi. Testattava on silti.

Toivotaan, että Asos toimii. Jos ei, niin menee kyllä sormi suuhun.