Keväällä nimittäin iski pieni paniikki päälle liittyen siihen, miten meidän suhteen käy. Raskaus tuli yllätyksenä emmekä olleet vielä täysin ehtineet kyllästyä kahdenkeskiseen kuherteluaikaan ja DINK-pariskunnan urbaaniin dekadenssiin. Lapsen myötä varmaan niukkenisivat niin oma aika, parisuhdeaika, oma kärsivällisyys, oma joustavuus kuin käyttövaratkin? Realistina ennakoin suhteen natisevan siinä vaiheessa, kun väsymys, muuttuneet roolit sekä odotukset joista ei puhuta tarpeeksi ovat arkitodellisuutta. Tähän kun lisää työelämän vaatimukset, kotiin jäävän uraäidin turhautuminen ja väistämättömät erimielisyydet perhe-elämän kriteereistä, lienee kitkalta mahdoton välttyä.
Tulevat haasteet ennakoiden ajattelimme olla proaktiivisia ja tehdä jotain jo nyt. Jotta yhteys ei ihan täysin katkeaisi emmekä muuttuisi äiti- ja isiroboteiksi, jotka puhuvat toisilleen lähinnä pisuista, kakkeleista ja roskiksen viennistä, päätimme varata itsellemme aikuisten aikaa. Romanttisessa mielessä. Eikä pelkästään ystävänpäivänä vaan säännöllisesti arkeen lomitettuna. Käytännössä tämä tarkoittaa yhtä deitti-iltaa per kuukausi - vakaana aikomuksena meillä on pitää tästä kiinni myös lapsen syntymän jälkeen.
Mielestäni säännöllinen deittailu on tehnyt meille hyvää jo nyt. Vaikka arkisin vietämmekin iltahetkiä silloin tällöin yhdessä ja istutaan harrastusten ja töiden salliessa saman ruokapöydän ääreen, ovat erilaiset ulkopuoliset virikkeet meillä kotona kuitenkin jatkuvasti ja vahvasti läsnä. Yritä siinä sitten ylläpitää kosmista yhteyttä, kun kuvioissa on kirjat, kotityöt, päivän lehdet, kännykät, tabletti, TV ja läppäri. Ruokapöydästä on kiire tiskaamaan ja tiskaamasta kiire nukkumaan. Voin kuvitella, että lapsen saaminen ei ainakaan helpota tilannetta. Kerran kuukaudessa järjestettävien treffien kantavana ajatuksena onkin nimenomaan läsnäolo ja keskittyminen - huoleton, rento yhdessäolo vähän irti arkiympyröistä tulee tarpeeseen.
Voin todeta, että konsepti toimii.
Deittiformaatti tietty vaihtelee kerrasta toiseen. Tähän mennessä ollaan käyty parissa näyttelyssä, pitkillä ja lyhyemmillä ravintolaillallisilla sekä nyt viimeisimpänä biljardisalilla ja sen jälkeen leffassa. Paikasta ja tekemisestä riippumatta yhdessäoleminen tuntuu hyvältä. Ollaan sovittu treffien järjestämisestä vuorokuukausin - näin iltaan sisältyy yhteisen ajan lisäksi myös mahdollisuus vähän hemmotella ja huomioida toista. Tekemisen ei tarvitse maksaa maltaita tai välttämättä mitään; tärkeintä on yhdessä vietetty aika ja toisen huomioiminen. Tulevaa syksyä ja talveakin silmällä pitäen uskoisin, että vaikka kyseessä olisi kuukauden ainoa kerta kun lapsenhoitoapua jostain saadaan, olen valmis priorisoimaan treffit kaiken muun mahdollisen lapsettoman tekemisen edelle.
Eilisen kepin heiluttelun ja sitä pimeässä leffateatterissa seuranneen kädestä pitelyn jäljiltä on hyvä ja luottavainen fiilis. Tässä suhteessa on hyvä synnyttää lapsi.
Mielestäni säännöllinen deittailu on tehnyt meille hyvää jo nyt. Vaikka arkisin vietämmekin iltahetkiä silloin tällöin yhdessä ja istutaan harrastusten ja töiden salliessa saman ruokapöydän ääreen, ovat erilaiset ulkopuoliset virikkeet meillä kotona kuitenkin jatkuvasti ja vahvasti läsnä. Yritä siinä sitten ylläpitää kosmista yhteyttä, kun kuvioissa on kirjat, kotityöt, päivän lehdet, kännykät, tabletti, TV ja läppäri. Ruokapöydästä on kiire tiskaamaan ja tiskaamasta kiire nukkumaan. Voin kuvitella, että lapsen saaminen ei ainakaan helpota tilannetta. Kerran kuukaudessa järjestettävien treffien kantavana ajatuksena onkin nimenomaan läsnäolo ja keskittyminen - huoleton, rento yhdessäolo vähän irti arkiympyröistä tulee tarpeeseen.
Voin todeta, että konsepti toimii.
Deittiformaatti tietty vaihtelee kerrasta toiseen. Tähän mennessä ollaan käyty parissa näyttelyssä, pitkillä ja lyhyemmillä ravintolaillallisilla sekä nyt viimeisimpänä biljardisalilla ja sen jälkeen leffassa. Paikasta ja tekemisestä riippumatta yhdessäoleminen tuntuu hyvältä. Ollaan sovittu treffien järjestämisestä vuorokuukausin - näin iltaan sisältyy yhteisen ajan lisäksi myös mahdollisuus vähän hemmotella ja huomioida toista. Tekemisen ei tarvitse maksaa maltaita tai välttämättä mitään; tärkeintä on yhdessä vietetty aika ja toisen huomioiminen. Tulevaa syksyä ja talveakin silmällä pitäen uskoisin, että vaikka kyseessä olisi kuukauden ainoa kerta kun lapsenhoitoapua jostain saadaan, olen valmis priorisoimaan treffit kaiken muun mahdollisen lapsettoman tekemisen edelle.
Eilisen kepin heiluttelun ja sitä pimeässä leffateatterissa seuranneen kädestä pitelyn jäljiltä on hyvä ja luottavainen fiilis. Tässä suhteessa on hyvä synnyttää lapsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anna tulla vaan!