Puolivälissä

Kuvittelin, että googlaamalla "20+0" pääsisi käsiksi siihen, mitä nyt tapahtuu, mutta ilmeisesti koko maailma ei olekaan pieniin päin. Aikaa minulla on selvästi liikaa, kun joudan toteamaan, että Google-haulla saa ensimmäiseksi vastaukseksi taskulaskimen näytön. 20+0=20. No shit. Kyllä minä nyt tuon tiesin.

Google-haun tulos

Pieni saivartelupätkä: "Pieniin päin" kuulostaa ihan snadisti pedofilialta. "Me ollaan miehen kanssa pieniin päin" kuulostaa pahalta. "Koko maailma on pieniin päin" kuulostaa täysin väärältä.

Kaikki - ainakaan mainosrobotit - eivät kuitenkaan keskity raskaussaivarteluun, vaan välillä ihan oikeaankin asiaan. Sähköpostissa oli nimittäin aamulla odottamassa puoliväliterveiset:

Hei, Tiina!

Olet tänään 20 viikkoa raskaana. 20 viikkoa ja 0 päivää jäljellä laskettuun aikaan keskiviikko 21. lokakuuta. 

Miten tässä näin kävi? Ok, on ymmärrettävää, että eka puolikas menee nopeasti. Varsinkin, jos puolet ekasta puolikkaasta viettää pää pensaassa autuaan tietämättömänä tulevasta jälkeläisestä. Fyysiset muutokset on olemattomia tai vähäisiä, ja elämä jatkuu aika pitkälti entisenlaisena, mitä nyt nukkumaanmenoaika on illalla vähän aikaisemmin ja viinin litkiminen loppuun kuin seinään. Kivaa aikaa, saa hirveästi huomiota ilman suuria kremppoja.

Tavallaan kuitenkin koko ajan toivoisin, että pulla kypsyisi jo. Fokus on niin tiukasti jo uudessa perheenjäsenessä, lokakuun lopussa ja vauva-ajassa että vähän hirvittää. Muistanko alkavasta kesästä jälkikäteen muuta kuin odotuksen? Entä mitä tapahtuu kun tämänkertainen odotus on ohi? Odotellaan nimiäisiä, yksivuotissynttäreitä, koulun alkua, lakkiaisia ja lapsenlapsia? Heippa vaan, oma nuoruus?

Eikö ole perinpohjaisen väärin toivoa, että aika menisi nopeasti?

All these people wishing time away. Don't. Enjoy every damn second.