Käytiin tänään aamulla ensimmäisessä perhevalmennuksessa. Oltiin kuultu formaatista etukäteen hyvin ristiriitaisia mielipiteitä, eivätkä omat odotukset olleet korkealla. Vannotin tulevaa isää jo etukäteen olemaan jurottamatta. Enpä osannut arvata, että koko perhevalmennusformaatin syvimpään olemukseen kuului olennaisesti juurikin jurottaminen, muiden parien vaivihkainen kyräily ja muutenkin näyttäminen lähinnä kirkkoon pakotetulta rippikoululaiselta.
Ehkä suurin syy osallistujien epämukavaan oloon oli kaiketikin jo jonkinlaisen klassikon asemaan noussut Breast is best -imetysvideo, jonka traileria pääsee ihastelemaan täältä. 45-minuuttisen pätkän aikana ehdittiin esitellä uskomaton määrä erilaisia nännejä, rintoja, virheellisiä imemisasentoja sekä vauvankakkoja kaikissa sateenkaarenväreissä. Videon ehdoton helmi oli muutaman kymmenen vuoden takaista imetyssuhtautumista kuvaava dystopistinen dramatisointi tilanteesta, jossa vastasyntynyt on julmasti riistetty äidiltään itsekkäiden kätilöiden hoiviin sairaalan vastasyntyneiden huoneeseen, minne zombin oloinen äiti tuijottaa riivatun näköisenä lasiovien takaa maitoa tursuavat tissit kipeinä kiiltäen. Vähän pahalta tuntui isukkien puolesta, joille ainoaksi tehtäväksi videolla jäi käden kiertäminen äidin ympärille yöimetyksen aikana.
Suosittelen imetysvideota lämpimästi kaikille rintojen tai camp-huumorin tai molempien ystäville. Videosta saisi myös mainion juomapelin - hörppy aina kun videollakin otetaan hörppy, kaksi aina kun näytetään jotain eritettä. Vieläköhän sitä joskus tulee masinoitua ohjelmaa kosteisiin illanviettoihin? Ei varmaan kannattaisi...
Valmennuksen toinen osa oli tuoreen perheen haastattelua. Pisteet kaksiviikkoiselle prinsessalle sekä rohkeille vanhemmilleen, jotka vastailivat terveydenhoitajan kaavamaisiin kysymyksiin tosissaan ja itsestään antaen! Kuten yleensä, yleisö sen sijaan oli aika vaisua. Tuollaiset tilaisuudet saavat aina oman sisäisen empaattisen hikarini heräämään - tiedätte joutuneenne kanssani samaan yleisötilaisuuteen, kun joku kysyy mitä tahansa välttääkseen kiusallisen hiljaisuuden.
Tilaisuuden ehkä hauskin puoli oli kahden tutun bongaaminen - ai tekin odotatte? Toki olisi ollut paljon metkampaa bongata samat pariskunnat aivan ensimmäisillä neuvolakäynneillä - nyt suurin osa odottajista oli viikoilla 20-30, ja vähemmistöön jäimme me, joiden tilaa ei päälle päin ulkopuolinen huomaa.
Summa summarum, menen/mennään ehdottomasti valmennuksen toiseenkin osaan. Ei haluta katsoa lahjahevosen suuhun, otetaan vastaan kaikki tuki mitä saadaan eikä haluta menettää camp-henkisiä huumoripläjäyksiä. Eikä tosiaan olla tehty tätä koskaan aikaisemmin, joten pintapuolisesti ironisuudesta huolimatta otetaan valistus ihan suht nöyrinä vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anna tulla vaan!